Näkökulma: Miksi opet ovat nynnyjä?

Peruskoulua uudistetaan, mutta opettajat ovat hiljaa. Koulukiusaaminen ei ole hävinnyt mihinkään ja opettajat ovat hiljaa. Miksi? kysyy Ajankohtaisen kakkosen toimittaja Kati Leskinen.

Kotimaa
Kati Leskinen
Stina Tuominen / Yle

– Miksi opettajat eivät puhu omalla nimellään mitään? Mikä lojaalius meissä on? kysyy turkulainen opettaja Maarit Korhonen minulta puhelimessa.

Niinpä. Samaa olen miettinyt monta kertaa juttuja viritellessä ja koulukeskustelua seuratessa. Opettajat haluavat harvoin sanoa koulusta mitään kriittistä, vaikka purnattavaa on. Muun muassa tällaisia kommentteja kuulee opeilta:

– Ai eikö sielläkään koulussa KivaKoulu-hanke toimi? Mielenkiintoista kuulla.

– Olen sitä mieltä, että ne tunnit ei toimi, mutta sitä ei voi julkisesti sanoa.

– Älä vaan sano, että mä kritisoin sitä.

– Voin vastata mahdollisiin lisäkysymyksiin, mutta en halua mediassa esiintyä omalla nimelläni.

Maarit Korhonen on ottanut kantaa julkisesti, kaksikin kertaa pamfletin muodossa. Ensimmäinen teos, Koulun vika? _ilmestyi syksyllä 2012. Siinä Korhonen kertoo koulun arjesta omasta näkökulmastaan. Toinen pamfletti _Herää, koulu!, joka kannustaa koko koulujärjestelmän rukkaamiseen, ilmestyi syksyllä.

Herätkää, opettajat!

Kati Leskinen

– Ensimmäisen kirjan jälkeen moni kollegatuli kysymään, että miten uskallat kirjoittaa omalla nimelläsi tuollaista. Minähän kerroin vain työstäni, koulutyön arjesta, ihmettelee Korhonen.

Tein reilut kaksi vuotta sitten opettajille kyselyn koulujen työrauhaongelmista. Opet kirjoittivat ja avautuivat vuolaasti, kertoivat koulun ongelmakohdista. Vastaajan ei tarvinnut jättää yhteystietojaan.

Kyselyn vastauksissa kerrottiin, että ongelmaa ei saada kuriin, koska koulun johto ei edellytä, että kaikki opettajat noudattaisivat samoja sääntöjä, vaan opet sooloilevat. Kirjoitettiin, että rehtori pelkää vanhempia eikä uskalla puuttua oikeasti asioihin. Haluttiin, että asioista keskusteltaisiin opettajanhuoneessa, että ei vaan pyöriteltäisi silmiä, kun kohdataan ongelma. Ja että opettajalle annettaisiin henkisiä työkaluja, kuten täydennyskoulutusta, tilanteissa toimimiseen. Myös opettajankoulutusta kritisoitiin: se ei kuulemma anna työkaluja arjen hankaliin tilanteisiin.

Aika hyviä huomioita ja ehdotuksia, eikö? Mutta voisiko samat asiat kertoa kasvoillaan ja nimellään – vaikka oma-aloitteisesti julkisuudessa?

Herätkää, opettajat! Jos te ottaisitte julkisesti kantaa, esittäisitte ratkaisumalleja omilla nimillänne, koulusta tulisi parempi ja kivempi paikka. Voisiko esimerkiksi koulukiusaaminen vähentyä opettajien kaapista ulostulemisella? Voisitteko esimerkiksi kertoa, mitä mieltä olette KivaKoulu-hankkeesta? Mikä olisi teidän mallinne kiusaamisen lopettamiseksi? Miksi kiusaamista ei saada kuriin?

Luokanopettaja Maarit Korhosen ratkaisuehdotus kiusaamisen vähentämiseksi on kouluviihtyvyyden lisääminen. Korhonen kärräsi esimerkiksi pulpetit pois luokasta ja nyt hän vaatii pakollisten oppisisältöjen puolittamista. Kukaan ei estä häntä tekemästä tai sanomasta mitään. Hän sanoo ja tekee.

Mitä sinun mielestäsi koulukiusaamiselle pitää tehdä? Kerro se tänään torstaina klo 13–14 julkisesti Ajankohtaisen kakkosen avoimen toimituskokouksen chatissa. Sen jälkeen voit jakaa ajatuksesi somessa #a2ilta-tunnisteella. Huomenna perjantaina voit kertoa mielipiteesi oman paikkakuntasi lehdessä. Ja tietenkin myös koulun tunneilla ja opettajanhuoneessa.

P.S. Korhonen oli muuten yksi taannoiseen kyselyyni vastanneista opeista. Hän jätti kyselyn perään yhteystietonsa ja kertoi tulevasta kirjaprojektistaan.