Hiilidioksidin määrä ilmakehässä ennätykseen – valtamerten kemiallinen koostumus muuttuu

Maailman ilmatieteen järjestö WMO on huolissaan valtamerten happamoitumisesta, kun veteen imeytyvän hiilidioksidin määrä kasvaa. WMO:n mukaan ilmaston muuttumisesta ei ole pienintäkään epäilystä.

Nasan kartta ilmakehän keskimääräisistä hiilidioksidipitoisuuksista toukokuun 2013 aikana. Kuva: Rob Simmon, Jesse Allen / Nasa

Ilmastonmuutosta kiihdyttävien kaasujen määrä maapallon ilmakehässä saavutti viime vuonna jälleen uuden ennätyksen. Asiasta kertoo YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO vuosittaisessa raportissaan.

WMO on erittäin huolissaan hiilidioksidin, metaanin ja typpioksidin pitoisuuksien kasvusta. Hiilidioksidin määrä kasvoi suhteessa eniten. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on nyt 396 miljoonasosaa. Vuodesta 1750 pitoisuus on noussut 42 prosenttia. Vuodesta 2012 pitoisuus kasvoi 2,9 miljoonasosaa.

Myös metaanin ja typpioksidin pitoisuudet kasvoivat.

– Tiedämme ilman minkäänlaista epäilystä, että ilmastomme on muuttumassa ja äärimmäiset sääilmiöt yleistymässä, sanoi WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud raportin julkistamistilaisuudessa.

Muutos on erityisen huolestuttavaa siksi, että valtamerten kyky imeä itseensä ilmaston ylimääräistä hiilidioksidia on vähenemässä. Merten kemiallinen koostumus on muuttumassa happamammaksi, millä pelätään olevan dramaattisia vaikutuksia merten ekosysteemeihin. Meret imevät itseensä noin neljänneksen maapallon CO2-päästöistä.

WMO painottaa, että ihmiskunnan on pikaisesti vähennettävä ilmastopäästöjään ilmastonmuutoksen estämiseksi.

– Tietämättömyyteen vetoaminen ei enää kelpaa selitykseksi toimimattomuudelle, Michel Jarraud painotti.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkistaa 30.9. katsauksensa CO2-pitoisuuden nousun vaikutuksista ilmaston lämpötilaan, sääilmiöiden muuttumiseen, ekosysteemien muutoksiin ja jäätiköiden sulamiseen. Poliittiset johtajat saavat raportin yhteenvedon jo 27.9.

Artikkelia muutettu 11.9 klo 8.00. CO2-pitoisuus on noussut vuodesta 1750 42 prosenttia. Pitoisuus ei ollut tuolloin 142 ppm.