1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Teoria Viiltäjä-Jackin henkilöllisyydestä herättää epäilyjä

Suomalaistutkijan DNA-tutkimuksista tehdyt johtopäätökset eivät ole vakuuttaneet kaikkia. Aiheesta on kirjoitettu laajalti lehdistössä.

The Illustrated London Newsissa 13. lokakuuta 1888 julkaistu Aaron Kosminskia esittävä piirros. Kuva: Wikimedia Commons

Viime viikonvaihteessa maailmalle levinnyt uutinen legendaarisen murhaajan Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden paljastumisesta on herättänyt epäilyjä.

Brittiläinen Daily Mail uutisoi sunnuntaina, että suomalainen DNA-tutkija Jari Louhelainen on selvittänyt yli 120 vuotta vanhan murhamysteerin. Louhelainen on tutkinut huivia, jonka on väitetty olleen peräisin yhdeltä Lontoon Whitechapelissa 1800-luvun lopulla murhatulta naiselta, ja löytänyt siitä sekä uhrin että murhaepäillyn DNA:ta. Näytteet on yhdistetty Louhelaisen tutkimuksissa molempien osapuolten jälkeläisten näytteisiin.

Kaikkia Louhelaisen tutkimus ei kuitenkaan vakuuta. Teoriaa ovat purkaneet osiin muun muassa Ruotsissa Sydsvenskan-lehti ja Engalannissa ilmestyvä New Statesman -ajankohtaisjulkaisu. Niiden mukaan Louhelaisen löydöt eivät sulje kansiota Viiltäjä-Jackin tapauksessa. Alla muutama poiminta tutkimuksen arvosteluista.

Huivin alkuperä epäselvä

New Statesmanin mukaan Lontoon poliisin Scotland Yardin rikosmuseo ei ole hyväksynyt huivia aidoksi todisteeksi, eikä ole asettanut sitä esille näyttelyynsä.

Huivin nykyinen omistaja on Viiltäjä-Jack -harrastaja Russell Edwards, joka myös pyörittääJack the Ripper-historiikkiin keskittyvää matkamuisto- ja kiertoajeluyritystä Lontoossa. Hän on julkaisemassa Louhelaisen tutkimuksista pian myös kirjan.

DNA on haurasta ja todisteet saastuvat helposti.

Ian Steadman

Edwardsin mukaan poliisi löysi huivin yhden uhrin Catherine Eddowesin vierestä. Kyseinen poliisi sai esimieheltään tarinan mukaan luvan viedä huivin vaimolleen, joka työskenteli puvunvalmistajana. Mitään todisteita siitä, että huivi olisi pysynyt pariskunnan jälkeläisten hallussa, ei kuitenkaan ole, lehti kirjoittaa.

Jotkut Viiltäjä-Jack historioitsijat ovat epäilleet myös sitä, että huivi olisi ylipäätään löydetty Eddowesin vierestä.

DNA voi johtaa harhaan

Vaikka DNA:ta pidetään usein rikostutkimuksessa vedenpitävänä todisteena, voi siihen nojaaminen johtaa myös harhaan.

– DNA on haurasta ja todisteet saastuvat helposti. Vaikka hyväksyisimme tarinan, jonka mukaan huivia ei koskaan pesty, ja sitä pidettiin laatikossa jossain 126 vuoden ajan, se ei riitä takuuksi siitä, etteikö se ole saastunut, kirjoittaa Ian Steadman New Statesmanissa.

Steadman viittaa lehtitietoihin, joiden mukaan kolme Eddowesin jälkeläistä oli esimerkiksi vuonna 2007 pidetyssä Viiltäjä-Jack -konferenssissa samassa tilassa huivin kanssa.

– He saattoivat olla huivia käsitelleiden kymmenien ihmisten joukossa, hän toteaa.

Artikkelissaan Steadman arvostelee myös sitä, että Louhelainen ei ole julkaissut tutkimustuloksiaan tieteellisessä julkaisussa. Tämä yleinen käytöntö altistaisi ne hänen kollegoidensa arvioitavaksi.

– Ja vaikka hyväksyisimme sen, ettei huivi ole saastunut vuosien varrella, se ei merkitse muuta kuin, että syylliseksi nimetyn Aaron Kosminskin siemennestettä ja uhrin verta oli huivissa, hän sanoo.

Steadmanin mukaan ei ole vaikea kuvitella mitä on voinut tapahtua.

Surullisenkuuluisat todisteaineistot ovat epäluotettavia.

Ian Steadman

– Kosminski on voinut masturboida huiviin ja heittää sen pois. Tässä vaiheessa köyhä Eddowes on voinut huomata sen, poimia sen mukaansa, ja tulla murhatuksi se yllään, Steadman maalailee.

Hän huomauttaa, että myös kumpi tahansa Kosminskin kahdesta veljestä on voinut olla siemennesteen lähde.

Jos huivi on saastumaton, se todistaa hänen mukaansa ainoastaan sen, että jossain vaiheessa Kosminski ja Eddowes ovat olleet kosketuksessa huiviin, mikä ei vielä todista Kosminskin syyllisyyttä.

Viiltäjä-Jack, jota ei ollut?

New Statesman -lehti nostaa esiin myös mahdollisuuden, että koko Viiltäjä-Jack -tarina voi olla pelkkää legendaa, joka juontaa juurensa lehdistön aiheuttamasta yleisestä hysteriasta.

– Monet yritykset identifioida Viiltäjä-Jack jättävät huomioimatta mahdollisuuden, että häntä ei koskaan ollut olemassa, Steadman sanoo.

Lontoon poliisi niputti hänen mukaansa yhdeksi kokonaisuudeksi yksitoista murhaa, jotka tehtiin vuosina 1888-1891. Näistä viittä on yleensä pidetty Viiltäjä-Jackin tekeminä. Toisaalta on esitetty, että vain kolme murhista on saman tekijän kolttosia.

– Surullisenkuuluisat todisteaineistot ovat epäluotettavia. Vaikka Kosminski olisikin Eddowesin murhan takana, liikkui Whitechapelin kaduilla tuohon aikaan lukuisia murhamiehiä. Kaikkia väkivallantekoja ei voida selittää yhden huivin perusteella, Steadman sanoo.