Lihansyöjäkasvit kiinnostavat ja pelottavat

Lihansyöjäkasvit herättävät ihmisissä sekä kiinnostusta että kammoksuttaa. Vain harva uskaltautuu kokeilemaan niiden kasvattamista, sillä kasvien ruokkimiseen tarvitaan eläviä hyönteisiä. Harrastajat hankkivat siemenet yleensä ulkomailta.

Kotimaa
Siru Nurminen ja lihansyöjäkasvi
Siru Nurmisella on lähes 300 lihansyöjäkasvia.Heikki Ahonen / Yle

Lahtelaisella Siru Nurmisella kasvaa kotona lähes 300 lihansyöjäkasvia. Siru esitelee vielä noin 15 senttimetrin pituista kannumaista kasvin lehteä. Siitä kasvaa 30–40 senttimetriä korkea kannu, kasvin ansa.

– Tämä on tosiaan se kuuluisa rotansyöjäkasvi. Se (rotat) ei ole sitten se päämenu, se on kuitenkin hyönteiset, Siru Nurminen kertoo.

Putkilokasvi
Tämä putkilo saattaa kasvaa yli 30 senttiseksi ja syödä jopa rotan.Heikki Ahonen / Yle

Lihansyöjäkasvit houkuttelevat hyönteisiä tuoksuilla ja erittämällä makeaa mettä ansojensa reunoille. Kun hyönteinen kiinnostuu kasvista, se jää vangiksi ansaan.

– Siellä on ruuansulatusentsyymejä ja ne sitten pilkkoo hyönteiset sellaisiksi osiksi, jotka ne itse hyödyntää.

Lihansyöjät puutarhan suosikkeja

Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lihansyöjäkasvit ovat etenkin koululaisryhmien suosiossa. Ylipuutarhuri Pertti Pehkonen on huomannut, että luokkaretkiryhmät etsivät ensimmäiseksi lihansyöjät.

– Tuntuu että ne huudahtaa: "Hei, täällä on näitä lihansyöjäkasveja." Kyllä se on oikein yksi vetonauloista, Pehkonen sanoo.

Kasvitieteellisessä puutarhassa on jopa järjestetty lihansyöjäkasvien ympärille pieniä näytöksiä.

Kun noi kasvaa ja tulee metrin pituisiksi ja tulee leveyttä, voi olla vähän jännää.

Siru Nurminen

– Lapset saa syöttää lihansyöjäkasveja. Meillä on matoja ja kärpäsiä. Se on kiva ja havainnollinen esimerkki, miten luonto voi järjestää ravintotalouttaan.

Kasvihuonevieraiden innostuksesta huolimatta lihansyöjäkasvien kotikasvattaminen vaikuttaa ylipuutarhurista harvinaiselta.

– Henkilökohtaisesti en kyllä tunne ketään. Outoa kyllä, niinkin jännä kasvi.

Siru Nurmisella on aavistus syystä. Hän sanoo leikkisästi olleensa lihansyöjäkasvien sanansaattaja, joka yrittää korjata kasveihin liittyviä vääryyksiä.

– Olin muksuna väärinymmärretty ja joidenkin mielestä outo. Koen vähän sympatiaa noita kasveja kohtaan. Nää on vähän tämmöisiä väärinymmärrettyjä ja vähän pelottavia. Ne on vaan niin erikoisia, että jotkut ihmiset vähän kammoksuu.

Saalistajan liikkeet näkyvät

Ylipuutarhuri Pehkosen mielestä kaksi asiaa erottaa lihansyöjäkasvit selkeästi muista. Erikoisuus liittyy nimenomaan saalistamiseen. Osa lihansyöjäkasveista houkuttelee saalinsa, toiset taas ottavat lehdelle istuneen hyönteisen sulkemalla lehdet äärimmäisen nopeasti.

Kkärpänen kärpäsloukussa
Kärpänen on joutunut kärpäsloukuun, joka on juuri sulkeutumassa saaliinsa ympärillä.Mikko Ahmajärvi / Yle

– Se, mikä siinä on se juju, niin niissähän on se liike. Kyllä se kuitenkin kiinnostaa se eläimen syöminen, vaikka onkin kasvi.

Siru Nurminen esittelee juuri lounaansa nauttinutta kihokkia. Kasvi on kietonut lehtensä tiukalle rullalle.

– Näkee, että tuossa on lehti kipristynyt, niin hän on alkanut syömään kuivattua surviaisensääsken toukkaa.

Harrastajat hankkivat lihansyöjäkasvinsa usein ulkomailta. Nurmisen kasvit ovat kotoisin muun muassa Australiasta, Indonesiasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta. Uusimmat siemenet tulivat Ranskasta ja Englannista.

– Nämä ovat vielä ihan tämmöisiä vauvoja. Kyllä niistä tulee metrin korkuisia. Tuli vähän enemmän, kuin mitä olin kuvitellut. Näitä on nyt sellainen 70 pientä ruokittavaa suuta. Sitten kun noi kasvaa ja tulee metrin pituisiksi ja tulee leveyttä, voi olla vähän jännää, Situ naurahtaa.