Norjalaiskoululla ei ole aina kattoa ja seiniä – "Miksi ihmeessä me ei tehdä tätä Suomessa?"

Pohjoismainen uteskole eli ulkoilmakoulu saa oppilaat nousemaan pulpeteistaan luontoon. Norjassa ulkoilmassa vietettävälle kouluarjelle on pitkät perinteet, Suomessa on tehty pari varovaista kokeilua.

ilmiöt
Lapsen silhuetti.
Yle

Ulkoilmakoulu on yksinkertaisimmillaan päivä tai vaikka puoli päivää viikossa luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvaa opetusta. Tamperelainen opettaja Vilja Välimäki tutustui ulkoilmakouluun opiskeluaikojen vaihtovuotenaan Norjan Telemarkin yliopistossa, jossa hän opiskeli ulkoilmakasvatusta pääaineenaan.

– Norjassa se on tosi yleistä alakouluissa ja ajattelin, että miksi ihmeessä me ei tehdä tätä Suomessa. Siitä se ajatus sitten lähti, Välimäki sanoo.

Norjassa ulkoilmakulttuurilla on Välimäen mukaan paljon pidemmät perinteet kuin Suomessa.

– Kokemukseni mukaan Norjassa oppilaat kävelevät luonnossa puukot taskussa ja veistävät omat makkaratikkunsa, ja tämä on ihan normaalia. Suomessa meillä on aika pitkä matka vielä siihen, että vanhemmat ja opettajat pitäisivät tätä normaalina, Välimäki selventää.

Lapsia kiipeilytelineessä.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Suomalaisten varovaiset kokeilut

Vilja Välimäki innostui ulkoilma-aatteesta niin, että valitsisi sen pro gradu -tutkielmansa aiheeksi. Hän pyysi paria tuttua suomalaista alakoulun opettajaa kokeilemaan ulkoilmakoulua.

Kokeilu toteutettiin yhdeksän viikon ajan viime syksynä. Oppilaat vietiin kerran viikossa päiväksi ulos oppimaan. Oppiminen luonnossa oli perinteisiä oppiainerajoja rikkovaa.

"Pulpetti passivoi, ulkoilmakoulu aktivoi" -tutkielman tehnyt Vilja Välimäki kertoo kokemusten olleen pääosin myönteisiä.

– Opettajat kokivat, että ulkoilmakoulu vaikuttaa selkeästi kouluviihtyvyyteen ja motivaatioon, opettajan sijaisena tällä hetkellä toimiva Välimäki kertoo.

Ulkona oppiminen toi ryhmähenkeen positiivisia muutoksia, jonka lisäksi Välimäen mukaan tutkimuksessa mukana olleet opettajat kertoivat sen vaikuttavan mahdollisesti oppilaiden fyysiseen kuntoon.

Opettajat kokivat, että periaatteessa ulkona voisi tehdä lähestulkoon kaikkia aineita, mutta ei ehkä ihan perinteisellä tavalla.

Vilja Välimäki

Kaunoa tihkusateessa?

Ulkokoulupäivät avasivat oppilaiden ja opettajan suhdetta uudella tavalla.

– Oppilaantuntemus parani opettajilla. He pystyivät tutustumaan oppilaisiin paremmin siellä ulkona, kun he näkivät oppilaista erilaisia puolia, ei vain sitä pulpetissa hiljaa istuvaa tai möykkäävää oppilasta, Välimäki kertoo.

Möykkäävät, heikommat tai reaaliaineissa huonommat lapset pääsivät ulkona näyttämään tietojaan ja taitojaan.

– Opettajat kokivat, että periaatteessa ulkona voisi tehdä lähestulkoon kaikkia aineita, mutta ei ehkä ihan perinteisellä tavalla. Että jos halutaan harjoitella oppilaan kaunokäsialaa, niin eihän siinä ole mitään järkeä, että viedään vihkot pihalle ja sitten siellä tihkusateessa väännetään väkisin kaunoa, koska pitää olla pihalla. Totta kai silloin pitää tehdä sellaisia tarkoituksenmukaisia juttuja.

Lapsia kiipeilytelineessä.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Suomessa syytellään

Tutkimusjakson aikana haasteeksi nousivat muun muassa oppilaiden puutteelliset varusteet, fyysisen kunnon tasoerot, suuret ryhmäkoot ja vastuukysymykset. Osa ongelmista vaikutti olevan helposti ratkaistavissa.

Opettaja pelkäsivät kauheasti vastuuta. Että jos oppilas kompastuu puunjuureen, niin kuka silloin on vastuussa.

Vilja Välimäki

– Vanhemmat eivät aina osanneet laittaa lapsille esimerkiksi kumppareita jalkaan, tai lapsilla saattoi olla huonot vaatteet, Vilja Välimäki kertoo.

Muita tutkimuksessa esiin tulleita ongelmia olivat oppilaiden fyysisen kunnon tasoerot, suuret ryhmäkoot ja vastuut.

– Kun opettajat miettivät, mikä toteuttamiselle olisi suurin este, he pelkäsivät kauheasti vastuuta, että jos oppilas kompastuu puunjuureen, niin kuka silloin on vastuussa.

Välimäestä tämä vaikuttaa olevan Suomessa vallitseva kulttuuri.

– Syytellään ja etsitään kuka on vastuussa.

Käännekohta koulumaailmassa

Tulevaisuudessa Vilja Välimäki toivoo voivansa itse toteuttaa ulkoilmakoulua täysmittaisesti ja kannustaa muitakin opettajia lähtemään ulos.

– Uskon, että jokainen suomalainen opettaja on niin pätevä, että pystyy siirtämään opetuksen sieltä luokkahuoneesta ulos. Totta kai se vaatii opettajalta paljon rohkeutta ja perinteisten toimintatapojen rikkomista.

Välimäki kokee, että ulkoilmakoululla voidaan vaikuttaa moniin ajankohtaisiin peruskoulun ongelmiin ja pitkässä juoksussa jopa kansanterveyteen.

Erillistä rahallista panostusta ulkoilmakoulu ei kokeilussa mukana olleiden opettajien mukaan välttämättä tarvitse. Välimäen mukaan opettajankoulutuslaitosten kannattaisi ottaa ulkoilmakasvatus osaksi opetussuunnitelmaa.

– Veikkaan, että vanhemmat ovat myös tosi kiinnostuneita tästä, ja uskon, että he haluavat lapsilleen luontokokemusta ja luontosuhteen parantamista.

Ulkoilmakoulun kaltaista toimintaa löytyy Suomesta jo päiväkotitasolla. Välimäen mukaan olisi tärkeää saada ulkoilmakasvatuksen kulttuuri kulkemaan oppilaan koko peruskoulutaipaleen läpi.

– Ehkä nyt on semmoinen käännekohta, että tälle voisi olla kysyntää. Uskon, että on. Ja uskon toisaalta myös, että niin kauan kuin opettajankoulutuslaitoksessa ei kouluteta ulkoilmakasvatukseen, niin uudet luokanopettajat eivät ryhdy sitä järjestämään, Välimäki painottaa.