Ari Paulow haluaa palauttaa dekkarin juurilleen – jännitystä, toimintaa, huumoria

Suomessa myydyimpien ja lainatuimpien kirjojen tilastoissa on useita rikosromaaneja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuottelijaimpien dekkaristiemme joukkoon on noussut Kempeleessä nykyään asuva Ari Paulow.

Teksti-TV Kainuu
Ari Paulowin Musta mamba -kirjan kansi
Harri Nousiainen / Yle

Vuodesta 2004 lähtien Ari Paulowilta on julkaistu kahdeksan Jesse Hackman -salapoliisiromaania, kaksi nuorten seikkailukirjaa ja yksi tulevaisuuteen sijoittuva romaani: Khilafa! Valtakunta. Julkaistujen teosten määrän perusteella luulisi olleen selvää, että Paulow olisi kutsunut itseään kirjailijaksi jo pitkän aikaa, mutta näin ei todellakaan ole ollut.

– Kyllä siihen meni aika kauan, että uskalsin ryhtyä käyttämään kirjailijatitteliä. Siinä kuudennen tai seitsemännen julkaisun kohdalla mietin, että uskaltaisinko jo, mutta sitten totesin, että ei tämä vielä riitä. Sitten päätin, että kunhan kymmenes kirja julkaistaan, niin sitten alan esittelemään itseni kirjailijana, Ari Paulow naurahtaa.

Kilpailu kustannussopimuksista on todella kovaa. Kustantajat saavat vuosittain noin 25 000 esikoisromaanikäsikirjoitusta, joista vain noin puoli prosenttia julkaistaan. Kun siihen lisätään eräänkin tutkimuksen tulos, jonka mukaan lähes kolmannes suomalaisista haluaisi olla kirjailija, niin ei ihme, että Ari Paulowkin suhtautuu asemaansa nöyryydellä.

– Kyllähän se on melkein kuin lottovoitto, jos pääsee kirjailijaksi Suomessa, ja niin on varmaan myös muuallakin, Paulow toteaa.

Ari Paulow on syntynyt Kajaanissa. Sittemmin hän oululaistui, mutta nykyään Paulow on asettunut Kempeleseen.

Kirjailijan on pakko rakastua luomiinsa henkilöhahmoihin

Romaanikirjailijan työssä tärkeä osa on henkilöhahmojen luominen. Heille kun pitää luoda kokonainen elämä, missä heillä on mukanaan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, kuten oikeillakin ihmisillä. Siksipä ei ole lainkaan ihme, että kirjailijalle he ovat paljon enemmän kuin vain sanoja paperilla.

Henkilöhahmoihin pitää kaikkiin ihastua ja rakastua.

Ari Paulow

– Henkilöhahmoihin pitää kaikkiin ihastua ja rakastua. Alku lähtee minulla yleensä hitaasti liikkelle.

– Mutta sitten kun hahmot tulevat minulle tutuiksi, ei pelkästään Hackman, vaan myös konnat, donnat, sivuhenkilöt ja rikosten uhrit, niin ne kyllä alkavat elää omaa elämäänsä ja ovat minulle hyvinkin todellisia. Siinä vaiheessa kun kirjoitan, näen kaiken kuin elokuvana silmissäni, Ari Paulow kertoo.

Jännitys, toiminta ja huumori – siinä Jesse Hackmanin resepti

Kirjailija Ari Paulowin tuotannon järeän perustan muodostavat kahdeksan Jesse Hackman -rikosromaania. Ensimmäinen Hackman -krjaViidakkojuoksuilmestyi vuonna 2004 ja viimeisinMusta mambakymmenen vuotta myöhemmin, tänä vuonna. Paulowin Hackman-romaaneissa on jännitystä, toimintaa ja huumoria, mutta yhteiskunnallisia asioitakaan ei ole unohdettu.

Kirjailija Ari Paulow
Ari Paulow kirjoittaa jo yhdeksättä Hackman-romaaniaan.Harri Nousiainen / Yle

– Romaanin kirjoittaminen on raskas, usein vuoden kestävä prosessi. En jaksaisi kirjoittaa, jos kirjoittaisin pelkkää viihdettä. Sen vuoksi halua tuoda kirjoissani esiin myös yhteiskunnallisia asioita, Paulow toteaa.

Hackman-romaanien tyylilaji ei myöskään ole pelkkää sattumaa vaan tarkan mietinnän tulos.

Aloin kirjoittaa Hackman-dekkareita vastapainona pohjoismaiselle dekkarigenrelle, joka on ollut ja on edelleen erittäin suosittua.

Ari Paulow

– Aloin kirjoittaa Hackman-dekkareita vastapainona pohjoismaiselle dekkarigenrelle, joka on ollut ja on edelleen erittäin suosittua. Niissähän useinkaan ei pääosassa ole rikostutkinta vaan päähenkilö, joka yleensä on komisario, ja hänen perhehuolensa: lastensa vaippojen vaihdot, ongelmansa, ahdistuksensa ja ryyppäämisensä.

– Halusinkin palauttaa rikosromaanin juurilleen siten, että pääosassa ovat jännitys, toiminta ja huumori. Halusin tuoda esiin myös yhteiskunnallisia asioita ja omia näkemyksiäni, mutta mieluummin sivulauseessa ja aihevalinnoissa. Halusin tuoda kirjoihin myös tietynlaisen realismin eli sen, millaista rikollisuus pohjoismaissa oikeasti on, ja sen mikä on katujen todellisuus, Ari Paulow muistelee.

Kirjoittaminen on raakaa työtä eikä haihattelua

Usein kirjailijoiden työtä romantisoidaan ja joskus myös paheksutaan. Joskus kirjailijan työ mielletään haaveiluksi, joka on tukevasti irti todellisuudesta. Toisinaan taas kirjailija kuvataan punaviiniä kittaavaksi heittiöksi, joka huitaisee kirjan kasaan vasemmalla kädellä ehtiäkseen parantamaan maailmaa muiden kirjailijoiden kanssa taiteilijaravintolan kantapöytään.

Siinä vaiheessa kun kirjoitan, näen kaiken kuin elokuvana silmissäni.

Ari Paulow

Yleensä totuus kirjailijan työstä ei voisi olla kauempana näistä stereotypiosta. Kirjoittaminen on raakaa ja istumalihaksia vaativaa työtä.

– Minun kirjoitustaktiikkani on sekoitus Kalle Päätaloa ja Jari Tervoa, naurahtaa Ari Paulow.

– Herään yleensä aamulla noin yhdeksän aikaan ja syön aamupalan, joka on lähes aina samanlainen. Sitten minä kirjoitan sen päivän kuin virkamies. Siinä vaiheessa kun tekstiä ei enää tule, lopetan. Urani alussa saatoin kirjoittaa jopa 8–10 tuntia päivässä, mutta nykyään tahti on 4–5 tuntia tehokasta työskentelyä. Jaan tietokoneeni ruudun romaanisivun kokoiseksi, ja tervomaiseen tapaan pyrin siihen, että minulla tulee 3–4 valmista sivua päivässä, Paulow kuvailee.

Tällä hetkellä kirjailija Paulow työskentelee yhdeksännen Jesse Hackman -romaaninsa kimpussa.