YK: Otsonikerroksessa näkyy ensi kertaa paksuuntumisen merkkejä

Lisäksi Etelänapamantereen ylle vuosittain muodostuva otsoniaukko on lakannut kasvamasta, tuore tutkimus kertoo.

Ulkomaat
Nasan otsoonimäärän seurantakuva Etelämantereen päältä.
Nasan otsoonimäärän seurantakuva Etelämantereen päältä 7. syyskuuta 2014. Punainen väri osoittaa suurinta otsoonimäärä ja violetti väri vähäisintä.NASA Ozone Watch

Ilmakehän otsonikerros osoittaa ensi kertaa paksuuntumisen merkkejä, kertoo YK:n tuore tutkimus.

YK:n ympäristöjärjestön Unepin ja Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n ja raportin mukaan Etelänapamantereen ylle vuosittain muodostuva otsoniaukko on myös lakannut kasvamasta. Kestää kuitenkin vielä arviolta vuosikymmennen ennen kuin se alkaa supistua.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on arvioitu, että otsonikerroksen tuhoutuminen olisi pysähtynyt.

Nyt raportti kertoo kuitenkin viitteistä siitä, että otsonin määrä olisi lisääntymässä. Tämä tarkoittaa sitä, että otsonikerroksen elpyminen on alkanut, sanoo Maailman ilmatieteen laitoksen edustaja Geir Braathen.

Elpyminen vie vuosikymmeniä

Otsonikerroksen odotetaan elpyvän vuoden 1980 tasolle vuosisadan puoliväliin mennessä arktisella alueella ja hieman myöhemmin Etelänapamantereella, raportissa arvioidaan.

Etelänapamantereelle muodostuu vuosittain syksyllä otsoniaukko, ja vielä 1990-luvulla se oli vuosi vuodelta suurempi. Tämä kehitys on kuitenkin pysähtynyt, Braathen kertoo.

Hänen mukaansa he uskovat, että vuonna 2025 voidaan sanoa varmasti, että otsoniaukko on alkanut pienentyä. Otsoniaukon koko vaihtelee vuosittain osittain ilmakehän lämpötilasta riippuen.

Toistaiseksi suurin mitattu otsoniaukko oli noin 30 miljoonaa neliökilometriä vuonna 2006. Nyt se on noin 20 miljoonaa neliökilometriä, mutta ei ole välttämättä vielä kasvanut tämänvuotiseen huippuunsa.

Otsonikerros suojaa auringon ultraviolettisäteilyltä, joka voi muun muassa altistaa syövälle.

"Menestystarina"

WMO:n pääsihteerin Michel Jarraudin mukaan kansainvälinen toiminta otsonikerroksen suojelemiseksi on ollut menestystarina. Sen tulisi rohkaista samanlaiseen ripeyteen ja yksituumaisuuteen myös tätäkin suuremman haasteen, ilmastonmuutoksen suhteen, hän sanoo.

Haitallisimpien otsonikerrosta tuhoavien yhdisteiden valmistus ja käyttö kiellettiin tai sitä rajoitettiin merkittävästi vuonna 1987 solmitulla Montrealin sopimuksella.

Sopimus kielsi muun muassa CFC-yhdisteet, joita käytettiin aiemmin yleisesti muun muassa kylmälaitteissa ja suihkepulloissa.

YK-järjestöt toteavat, että otsonikerrosta tuhoavien kemikaalien vähentäminen auttaa ympäristöä muutenkin, koska monet ovat myös kasvihuonekaasuja, joiden uskotaan aiheuttavan ilmaston lämpenemistä. Toisaalta hyötyjä voi vähentää muiden kasvihuonekaasujen käytön lisääminen.

Ilmakehään päästetään lisäksi edelleen otsonikerrosta tuhoavaa hiilitetrakloridia, vaikka Montrealin sopimus koskee myös sitä. Raportin mukaan tämä viittaa yhdisteen laittomaan valmistukseen ja käyttöön.

Lähteet: Reuters, AFP