Elokuussa eläkkeelle, syyskuussa kriisipesään – Lea Hopkins on opettaja ilman rajoja

Lea Hopkins ei suostunut jäämään kiikkutuoliin viettämään eläkepäiviään. Hän suuntaa puoleksi vuodeksi Etelä-Sudaniin opettamaan sikäläisiä opettajia. Maa on yksi maailman alikehittyneimpiä maita. Tämä on Hopkinsin ensimmäinen Afrikan matka.

Ulkomaat
Lea Hopkins
Kalle Niskala / Yle

Opettajat ilman rajoja -verkoston tavoitteena on tukea opettajia maailman hauraimmissa valtioissa. Kirkon ulkomaanavun koordinoima toiminta käynnistyi viime vuonna, Kambodzhaan on lennähtänyt jo kaksi opettajaa, nyt on kruunupyyläisen Lea Hopkinsin vuoro pakata 50 kiloa painavat kassinsa.

Lea Hopkins on matkalla maailman nuorimpaan valtioon, Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011. Vuosikymmenten sisällissota ei ole laantunut täysin, vaan alueella on edelleen levottomuuksia. Myös ravintotilanne on hälyttävä, maata uhkaa humanitäärinen katastrofi. Etelä-Sudan on täysin ulkopuolisen avun varassa. Yhdysvaltalaissäätiö Fund for Peacen vuosittaisen tutkimuksen mukaan maa on maailman haurain valtio. Lea Hopkins ei ole käynyt aiemmin Afrikassa.

– Hurjasti jännittää mahan pohjassa. Mutta ei se matkaa estä, se kuuluu asiaan. Sanoin jossain vaiheessa tutuille, että nyt mennään kirkkaasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta niinhän se kuuluu ollakin. On minulla keinutuolikin olemassa eläkepäiviä varten, mutta se saa odottaa, naurahtaa luottavaisin mielin matkaansa suhtautuva Hopkins.

– Opettaja on opettaja - aina. Jäin juuri eläkkeelle elokuun alusta. Tämä antoi mahdollisuuden jatkaa työtä. Kyllä siinä on myös humanitaarinen puoli, Suomessa asiat on hyvin ja minun elämäni on aina ollut hyvin, voin auttaa ainakin jossain määrin.

Hopkins matkustaa pääkaupunki Jubasta noin 150 kilometrin päähän pienen Mundrin kaupungin lähistölle. Matka kestää maastoautolla kuutisen tuntia, jos tie on säästynyt sadekauden rummutukselta. Perillä odottaa lähetyssaarnaajien noin 20 vuotta sitten perustama opettajankoulutuslaitos Kotobi Institute of Teacher Education. Tällä hetkellä siellä ei tiettävästi ole muita länsimaalaisia työntekijöitä.

Tiedot alueesta ovat hyvin rajallisia, yleisen nettitiedon lisäksi Hopkins on muun muassa haastatellut alueelta Kokkolaan saapuneita pakolaisia.

Ilman lukutaitoa ei terveydenhoitokaan pelaa

Hopkins tietää, että länsimaisia opetusmenetelmiä ei voida soveltaa suoraan Etelä-Sudanissa. Luokkakootkin hipovat esimerkiksi usein 150 oppilasta.

– Tavoitteena on parantaa opetuksen tasoa. Paikallisethan sen tekevät itse. Minä olen vain avustaja. Lukutaitoisia siellä on alle 30 prosenttia, ja tyttöjen ei sitäkään. Tyttöjen koulunkäynti on heikkoa, mutta vuosikymmenten sisällissodan jälkeen siellä on ihan selkeästi suunnaton motivaatio rakentaa koulutusjärjestelmää.

Koulujärjestelmän rakentaminen onkin yksi tärkeimmistä tehtävistä hauraan yhteiskunnan nostamiseksi jaloilleen, vaikka ruokapulakin on akuutti.

– Ihmisille tarvitaan ruokaa, se on Etelä-Sudanin ongelma. Väitetään, että siellä on maailman suurin nälänhätä tällä hetkellä. Ruuan lisäksi tarvitaan terveydenhoitoa. Terveydenhoitoa taas ei voi toteuttaa jos ei ole luku- ja kirjoitustaitoa. Tarvitaan siis toimiva koululaitos. Koulutus on kaiken A ja O.

Varustelaukut täynnä tavaraa

Vapaaehtoistyö Etelä-Sudanissa vaatii tarkan valmistelun. Hopkins on käynyt läpi avustustyöntekijöille suunnattuja kursseja, niillä on kiinnitetty suurta huomiota esimerkiksi turvallisuuteen.

Rokotuksiin ja lääkkeisiin on kulunut jo yli 500 euroa. Laukusta löytyy satelliittipuhelin, vanhanmallinen kännykkä, ja koska Lea Hopkins rakastaa tietokoneita, läppärin lisäksi mukaan pakataan tabletti. Yksistään johdoista ja latureista täyttyy yksi kassi. Perillä pitäisi olla jonkinlainen nettiyhteys, Hopkins aikookin päivittää kuulemisensa Krombi to Kotobi -blogi (siirryt toiseen palveluun)insa.

Yllättävin löytö matkatavaroista on Angry Birds -petankkipeli. Hopkins tunnustautuu Angry Birds -faniksi, joka mielellään pelailee kyseistä peliä.

– Löysin tämän sattumalta kaupasta. Huomasin että se on tyypillinen asia, jonka voi esitellä oppilaskeskeisenä opetusmallina. Palloilla voi rakentaa erilaisia opetuspelejä, joilla aktivoidaan oppilaita, ja samalla voi esitellä, millä tavalla teemme Euroopassa. Eri asia miten se voidaan toteuttaa käytännössä koulussa, mutta minun tehtävänä onkin antaa malleja ja ehdotuksia, sanoo maanantaina elämänsä seikkailun aloittava Lea Hopkins.