1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Osallistu

Koulukyytikeskustelu paljastaa asenteet: "Porukka muuttaa korpeen, ja itku alkaa"

Kysyimme lukijoiden kokemuksia koulukuljetusten hankaluuksista. Selvisi, että tässä asiassa vallitsee yllättävän syvä juopa maalla ja kaupungissa asuvien välillä. Kaupunkilaiset eivät halua maksaa maalaislasten koulukyytejä, vaan kehottavat muuttamaan sivistyksen pariin. Maalta muistutetaan, että veroja hekin maksavat, mutta jopa lakisääteiset palvelut, sekä katuvalot, auraukset ja jalkakäytävät jäävät keskustoihin.

Osallistu
Koulukyyti-kyltti autossa
Kuvituskuva. Riikka Heikkilä / Yle

Kysyimme Ylen lukijoilta, tuleeko lapsen päivästä liian pitkä, jos koulumatkaa taitetaan tunteja. Moni perhe taistelee lapsen koulukuljetuksesta kunnan kanssa, koska kyytiä ei myönnetä tai lapsi joutuisi kulkemaan vaarallista taivalta hakupaikalle. Kokemuksia varsinaisista koulukuljetuskiistoista kertyi kuitenkin vähemmän kuin keskustelua ylipäätään maalla ja kaupungissa asumisesta. Vastakkain asettuivat ihmisen oma vastuu valinnoistaan ja lakisääteisten palvelujen turvaaminen myös maalla asuville.

Näiden kahden nimimerkin keskustelussa eräällä tavalla tiivistyy keskustelu taajaman ja sen ulkopuolisten alueiden asukkaiden välillä:

Oma valinta: Jokainen voi valita asuinpaikkansa itse, joko keskustasta tai syrjäseudulta sekä sen mukaiset palvelut.

Vaihda ajoissa: Jos kunta on kaavoittanut tontin asumiseen, sen on sinne järjestettävä myös lakisääteiset palvelut.

Kenen pitäisi maksaa lasten koulukuljetukset?

Tilanteessa voi aistia hyvin erilaisia käsityksiä maksumiehistä. "Jos haluaa halvan asunnon keskeltä metsää, miksi muiden veronmaksajien pitäisi maksaa lasten koulumatkat", kysyy veronmaksaja. Oma vastuu komppaa ja menee vielä pidemmälle: "lähtökohtaisesti mielestäni kunnan tai valtion ei pitäisi joutua vastaamaan kansalaisten elämän asioiden järjestelyistä, kuten koulukyydeistä." Tai kuten herregud kuittaa: "Porukka muuttaa korpeen, ja itku alkaa."

Kuljetustilanne saattaa tulla perheelle eteen arvaamatta, ja useimmiten taistelu kyläkoulusta hävitään. Lähikoulujen lakkautukset aiheuttavat kuljetusongelmia, sanoo ope.

Tilanne on kuntien itseaiheuttamaa, että pikkukylistä on lakkautettu lähikoulut. Lapset ja perheet on pakotettu pitkiin koulukuljetuksiin, joita kunta ei halua maksaa. Kun koulut on lakkautettu säästösyistä, niin siinä vaiheessa ei kysellä, paljonko kuljetukset maksavat.

Lapsia suunniteltaessa pitäisi siis pystyä ennustamaan kauas tulevaisuuteen kunnan tilannetta, muistuttaa nimimerkki 20 vuoden projekti:

Lapsia suunniteltaessa tulevaisuutta, toimeentuloa ja kunnan strategiaa pakkoliitosten ja koulupolitiikan suhteen pitäisi pystyä ennustamaan 20 vuoden päähän. Koulu voi tuona aikana aivan hyvin loppua kuntaliitoksen yhteydessä. Lähistöllä sijaitseva iso työnantaja voi yhtäkkiä lopettaa toimintansa, jolloin kunnasta tulee yhtäkkiä ja täysin yllättäen kriisikunta. Sitten kouluun ei ole enää varaa ja se on lakkautettava.

Maalla asuminen - valinta vai pakkorako?

Asutaanko maalla kaukana palveluista siksi, että keskusta-asuntoon ei ole varaa, vai muista syistä? Ainakin kyläkoulujen lakkauttamisen takia monen asunnon arvo on laskenut, muistuttaa Maailmanparantaja:

Kun kuntaliitoksen jälkeen päätetään säästöjen toivossa lakkauttaa lähikoulu "syrjäkyliltä" ja seuraavaan onkin matkaa kymmeniä kilometrejä niin asuntojen arvo ko. syrjäkylällä tietenkin romahtaa. Muutto jäljelle jääneen "keskuskoulun" lähelle onkin yksinkertaisesti mahdotonta, kun sen läheisyydessä neliöhinnat vastaavasti pomppaa.

Valinnanvapaudesta ei voi puhua, kun rahaa ei ole, sanoo Onnekkaimmat voivat valita. Maalla asujien pitäisikin hänen mielestään tyytyä maalaisiin olosuhteisiin, jotta maalla ylipäänsä saisi asua jatkossakin.

Ylettömien palvelujen vaatiminen on jo nyt johtanut siihen, etteivät edes aidot maalaiset ja metsäläiset saa kunnilta lisärakennusoikeutta ikiomalle maalleen. Kunnissa pelätään, että rakennus myydään hamassa tulevaisuudessa jollekin kaupunkilaislapsiperheelle, joka vaatii valot, asfaltit, pyörätiet ja kyydin portailta päiväkotiin ja kouluun.

Eräänlaista arkipäivän anarkiaa ja lapsilähtöistä ajattelua osoittaa Entinen koulukuljettaja muistuttaessaan, että lämpimässä toimistossa tehdään typeriä päätöksiä:

Hain päätöksistä huolimatta lapset kohtuumatkan päästä, mutta asia piti pitää omana tietona. Se raha, mikä menee ulkoistetun koulukuljetusten järjestämiseen on lähes kaksinkertainen verrattuna siihen jos kunta järjestäisi kuljetuksen itse!

Lue seuraavaksi