Nimi seuraa kantajaansa koko elämän – varoittaako fiksu pappi rumasti vääntyvistä nimistä?

Nimistä halutaan yhä yksilöllisempiä, mutta aivan mitä tahansa ei päästetä läpi. Pastori on sitä mieltä, että vanhempien kunnianhimo tuntuu joskus menevän lasten edun edelle.

Kotimaa
Vauva kastetaan
Susanna Lyly /Yle

Mitä sanoo kastepappi tai henkikirjoittaja, kun lapselle ollaan antamassa nimeksi vaikka Naima-Elin?

Hyväksytyistä ja täysin nimilain mukaisista nimistä saattaa yhteen liitettynä syntyä kaksimielisiä tai alatyylisiä ilmaisuja, esimerkiksi sananmuunnoksina, äänneasua muuttamalla tai kirjoittamalla sanat yhteen.

– Näistähän ei ole mitään yhtä sääntöä. Jos nimi on vilpittömässä hengessä annettu, siinä ei välttämättä ole mitään nimilain vastaista. Jos itse olisin kastepappi, keskustelisin kyllä vakavasti vanhempien kanssa, sanoo Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän johtaja, pastori Heikki Arikka.

Teologisessa tiedekunnassa ei opeteta sananmuunnoksien tai muiden kaksimielisyyksien tunnistamista, ei liioin vanhempien kohtaamista herkissä nimiasioissa. Ne on Arikan mukaan opittava käytännön kautta.

Samalla linjalla on myös Turun maistraatin apulaistarkastaja Kristian Hakanen. Hän arvelee, että sopimaton nimi pitäisi torpata, vaikka nimen osat olisivat lainmukaiset. Henkikirjoittaja ei kuitenkaan viran puolesta etsi sananmuunnoksia.

Vilpitöntä mieltä vai vitsikästä virittelyä

Arikan mukaan suomen kielessä on paljon nimiä, jotka yhdistelemällä voi saada aikaan vitsikkään lopputuloksen. Suurin osa on huomaamattomia ja harmittomia. Kielen muuttuminen voi saada eri aikakauden nimet kuulostamaan erikoisilta.

Jos pappi hoitaa asiansa tyylikkäästi, niin hän ilmoittaa vanhemmille, että hän ei anna herjaavaa nimeä eikä kasta.

pastori Heikki Arikka

Nimenantajan mielen vilpittömyyden kyllä erottaa, uskoo Arikka.

– Jos pappi hoitaa asiansa tyylikkäästi, niin hän ilmoittaa vanhemmille, että hän ei anna herjaavaa nimeä eikä kasta.

Se aika, että pappi voisi ykskantaan kieltää jonkin nimen käytön, on Arikan mukaan mennyt. Ratkaisematon tapaus siirtyy seurakuntayhtymän keskusrekisterin käsiteltäväksi. Niin papin herättämä epäilys nimen suhteen kuin rekisterin kielteinen päätös voivat olla vanhemmille kova paikka.

– Nykyisin trendi on perinteen sijasta kohti yksilöllisyyttä, ja tämä tuottaa paljon uusia nimiä, joiden sopivuus täytyy erikseen ratkaista.

Yksilöllistä ja kansainvälistä

Yksilöllisiä nimiä saadaan vaikka suosituista tv-sarjoista. Kansainvälistymisen myötä nimivaranto on tavattoman suuri. Totuttuja nimiä pyritään myös kirjoittamaan uusilla tavoilla. Arikka on huomannut trendin myös sukunimien puolella: siinä missä muinoin nimiä suomalaistettiin, nyt saatetaan etsiä sopivaa kansainvälistä versiota vaikka suvun historiasta.

Eräälle lapselle annettavaksi mietittiin vanhempien veneen nimeä.

pastori Heikki Arikka

– Eräälle lapselle annettavaksi mietittiin vanhempien veneen nimeä, kertoo Arikka hyväksymättä jääneestä nimestä.

Arikka sanoo, ettei hän yleisesti ihmettele ihmisten ratkaisuja, yksittäistapauksissa kyllä.

– Joskus lapsen etu ja vanhempien etu tuntuvat menevän sekaisin. Tulee mieleen, toteutetaanko tässä lapsen etua vai tyydytetäänkö jotain vanhempien kunnianhimoa.

Perinneauktoriteetista virkamiesvalvontaan

Filosofian lisensiaatti Arja Lampinen kirjoittaa Kielikellossa (2/2012):

”Vuonna 1895 Etelä-Pohjanmaalla maanviljelijän pojaksi syntynyt isoisäni sai ristimänimen Arvid August. Vanhemmat olivat ehdottaneet nimeä Arvo Matias, mutta papin mielestä Arvid August oli sopivampi. Pojasta tuli toiselta nimeltään isänsä kaima, ja etunimeksi sopi papin mielestä paremmin traditionaalinen Arvid kuin suomalaisena liian uudenaikainen Arvo.”

Lampinen arvelee, että arvidinaikaisen nimenantajan tehtävä on ollut helppo nykyaikaan verrattuna: pappi oli iso auktoriteetti, perinteen voima oli suuri ja nimiä oli paljon vähemmän.

Vuoden 1986 alusta voimaan tulleen nimilain mukaan etu- ja sukunimi ei saa olla sopimaton eikä sen käyttö "muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa”. Nimen on oltava muodoltaan tai kirjoitustavaltaan kotimaisen nimikäytännön mukainen.

Lapsen nimet ilmoitetaan maistraatin kautta väestötietojärjestelmään. Nimien lainmukaisuuden tarkistavat henkikirjoittaja tai seurakunnat. Pulmallisemmissa tapauksessa neuvoa kysytään oikeusministeriön nimilautakunnalta.

– Turun maistraatti kysyy lautakunnan kantaa kuukausittain, sanoo maistraatin Kristian Hakanen.

Myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtaja Heikki Arikan mukaan lautakunnan puoleen käännytään suhteellisen usein.

Uusien nimien kirjo on suuri, samoin epäselvien tapausten määrä. Uusien nimien kohdalla on hyvä noudattaa "parempi katsoa kuin katua" -linjaa.