1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Tavallisen elämän tarina riittää

Parhaimmillaan elämäkertakirjoittaminen voi herättää ymmärtämään oman elämän vaiheita ja tapahtumia. Aina se ei ole kuitenkaan helppoa, tietävät sekä elämäkertakirjoittamisen kouluttaja Pepi Reinikainen ja omaelämäkertansa kirjoittanut Erkki Aikkila.

Kuva: Miisa Jääskeläinen / Yle

Seinäjokisen Erkki Aikkilan parisataasivuinen omaelämäkerta on valmis.

– Tähän meni puolitoista-kaksi vuotta, mutta nyt olen tyytyväinen. Minulla on ollut haaveena tehdä kirja joskus isona eikä se haave ole hellittänyt vieläkään, Aikkila kertoo.

Sukututkimusta tehnyt Aikkila kertoo tarkistaneensa monien tapahtumien oikeellisuuden kirjoitusprosessin aikana. Kirjassa ovat kirjattuina elämä ja muistot alkaen sota-ajoista ja evakkotaipaleesta.

– Kukaan ei ole kirjoittanut lapsen näkökulmasta sodassa ja sen lähellä olemisesta. Sukututkijana minulle ei vastaavaa ole tullut vastaan, Erkki Aikkila sanoo.

Tunteikas matka

Erkki Aikkilan kirja on kirjoitettu itselle, lapsille, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille.

Erkki Aikkila esittelee valmista omaelämäkertaansa. Kuva: Tiia Koivuaho / YLE

Kirja sisältää Aikkilan omia kokemuksia, joiden kirjoittaminen ei ollut aina helppoa.

– Ne ovat vanhoja kokemuksia, mutta satuttavia. Tunteet vaihtelivat sen mukaan, miten tämä matka eteni.

– Melko monen muiston kirjoittaminen oli vaikeata. Oli asioita, jotka vaikuttivat nuoreen mieheen aikanaan ja niiden käsitteleminen sekä laittaminen oikeaan muotoon oli vaikeaa, Erkki Aikkila sanoo.

Ryhmästä realilsmia

Elämäkertakirjoittamisen kouluttaja, kirjailija Pepi Reinikainen tietää, että omaelämäkertateos on monen unelma. Reinikaisen mukaan painettu kirja on kuitenkin kokonaisen prosessin lopputulos.

– Kun kirjoitetaan ensimmäistä kertaa, ei ole tarkoitus, että heti tehtäisiin kirja tai muistelmateos. Ensimmäinen kerta on asioiden peruskäsittely, jonka jälkeen jokainen voi käydä sitä (historiaansa) läpi uudelleen ja tehdä siitä sitten omannäköisensä, Pepi Reinikainen sanoo.

Oman elämänsä läpikäyminen ja kirjaaminen ei aina ole pelkästään helppoa.

– Prosessi voi olla vaativa, jos on vaikeita asioita käsiteltävänä. Siinä joutuu kasvotusten myös oman elämänsä, maailmankatsomuksensa ja asenteidensa kanssa, Reinikainen sanoo.

Jos elämäkertakirjoittamista tekee ryhmässä, siltä voi saada yllättävääkin tukea.

– Ryhmässä huomaa, että ei ole yksin monenlaisten asioiden kokijana, vaan muidenkin elämässä tapahtuu yhtä ja toista. Siinä tulee realismia ja kohtuullisuutta asioiden käsittelyyn, Pepi Reinikainen tietää.

Jokaisella on oma ääni ja oma elämä

Elämäkertakirjoittaminen saattaa yllättää kirjoittajansa.

– Moni yllättyy jo siitä, että prosessissa lähdetään liikkeelle tekemällä sukupuu. Siihen pitää saada selville esimerkiksi joitain päivämääriä, joista ei ole aina ollut tietoakaan tai kirkonkirjoista löytyy lapsia, joista ei ole puhuttu mitään. Oma taustahistoriakin saattaa yllättää, Pepi Reinikainen kertoo.

Reinikainen kertoo, että aluksi asioita lähestytään niiden kronologiisessa järjestyksessä.

– Monesti, kun kirjoitetaan vaan, mitä mieleen tulee, ei tule ajallista tilannetta ja asioiden kronologista kulkua ajatelleeksi. Tässä tulevat esille selvästi mm. yleiseen historiaan kuuluvat asiat ja kun ne yhdistetään omaan historiaan, voi ne tajuta paremmin, Reinikainen sanoo.

– Voi ymmärtää paremmin esimerkiksi vanhempien valinnat ja omaa historiaa. Vaikka sen, millä aikakaudella on oltu lapsia ja mikä milloinkin on ollut mahdollista.

Kun oma tarina löytyy, löytyy myös oma ääni.

– Kirjoittamalla oppii. Uskomalla, että totuudenmukainen ja omanlaisensa sanominen kantaa. Sellaiset ihmiset, jotka lukevat paljon ja ovat verbaalisia, löytävät ehkä oman tyylinsa nopeammin. Sanoisin kuitenkin, että ole lempeä itseäsi kohtaa, niin kyllä se löytyy. Ei ole kahta samanlaista ja apinoiminen ei auta, Pepi Reinikainen opastaa.

– Ihmiset sanovat usein, että eihän minulla ole kuin tälläinen tavallinen elämä. Minä toppuuttelen aina ja sanon, että jokaisen elämä on suuri lahja ja jokaisella on riittävästi vaikka mitä, Reinikainen toteaa.