Leikkilähetti: Lapset toivovat yhdessäololta arkisia asioita

Sukupolvet kohtaavat yhteisen tekemisen merkeissä pian joka kunnasta löytyvissä Terhokerhoissa. Juttelu ja tarinointi riittää leikkilähetti Hanne Mustialan mukaan pitkälle.

Kotimaa
Terhoihin kertyi lasten toiveita, esittelee leikkilähetti Hanne Mustiala.
Terhoihin kertyi lasten toiveita, esittelee leikkilähetti Hanne Mustiala.Jouni Koutonen / Yle

– Tarinoiden kertominen, yhteisleikit puistossa, naruhyppely (niin että aikuinen pyörittää), nuken vaatteiden ompelu, hiihtäminen... kummin kanssa on kiva tehdä kakku ja jutella, selailee leikkilähetti Hanne Mustiala paperisiin tammenterhoihin kertyneitä toiveita.

Ajatukset siitä, mitä lapset ja aikuiset voisivat tehdä yhdessä, ovat peräisin Taivassalon ala- ja yläasteikäisiltä koululaisilta. Valtaosin toiveet ovat pieniä alkaen pitsansyönnistä, mutta mahtuu mukaan muutama haasteellisempikin projekti.

– Yhdellä näkyy olevan toiveena betonin piikkaus! Jonkun mielestä talon rakentaminen olisi parasta mitä vanhempien kanssa voisi yhdessä tehdä, nauraa Mustiala.

Isovanhemmuutta välimatkoista välittämättä

Leikkilähetin tehtävä on etsiä ja perehdyttää vapaaehtoisia Terhokerhoihin, joiden tavoitteena on kerätä eri sukupolvet samalle hiekkalaatikolle leikin varjolla. Taustalla on Mannerheimin lastensuojeluliiton, Punaisen ristin ja Suomen kulttuurirahaston Koko Suomi leikkii -hanke.

Kaikki leikkijät saavat narunpätkän, joka laitetaan selän taakse roikkumaan hännäksi. Leikkijät koettavat siepata toisiltaan hännän. Häntänsä menettänyt joutuu leikistä pois, voittaja on eniten häntiä kerännyt.

Terhokerho

– Lasten ja aikuisten yhteinen aika on arjen pientä toimintaa. Ei tarvita välttämättä suuria, järjestettyjä ohjelmanumeroita. Ihan arjessa oleminen ja juttelu innostavat lapsia ja aikuisia, kumpiakin.

Leikkilähetti Hanne Mustiala muistuttaa, kuinka tärkeää yhteinen tekeminen on sekä lapsille että isovanhemmille, mutta välimatka ei aina anna siihen mahdollisuutta.

– Jos omassa elämässä ei muuten ole lapsia, Terhokerhossa pääsee jakamaan arjen ja yhdessä olemisen iloa. On paljon lapsia, joilla ei ole ikäihmisiä lähellä, ja toisaalta seniori-ikäisiä, joilla ei ole lapsia lähellä. Näin Terhokerhot antavat mahdollisuuden jaettuihin hetkliin.

Terhokerho-ideaa kokeiltiin syksyn 2013 aikana Turun ohella Tampereella, Tuusulassa ja Muuramessa. Tavoitteena on, että jokaisessa Suomen kunnassa olisi kolmen vuoden kuluttua vähintään yksi Terhokerho.

Turussa vaihdettiin kokeilujakson aikana muistoja ja siirrettiin perinteitä, kuten ulkoleikkejä.

– Senioreille tämä antaa mahdollisuuden kertoa tarinoita omasta lapsuudestaan. Kuten noissa korteissakin nousi esiin, tarinat kiinnostavat kaikenikäisiä ihmisiä!