Sari Helin: Miksi lestadiolaisten ihmisoikeusrikokseen ei puututa?

Lestadiolaiset eivät saa käyttää ehkäisyä, ja tuoreen kirjan mukaan moni uupuu suurperheen vanhempana. Lestadiolaisuus on yksi kirkon herätysliikkeistä, mutta kirkko on lestadiolaisen naisen asiasta hiljaa. Miksi, kysyy Sari Helin blogissaan.

Sari Helin
Sari Helin.
Liisa Valonen

Vanhoillislestadiolaisessa uskossa televisio on syntiä. Sen sijaan netti ja mobiililaitteet eivät ole syntiä.

Hiusten värjääminen on syntiä, mutta permanentin ottaminen ei sitä ole.

Vanhoillislestadiolaiset eivät saa käyttää ehkäisyä, koska se on syntiä, ja se on jo vakavampi asia kuin väärän värinen tukka.

Vanhollislestadiolaisten ehkäisykielto on perusteltu raamatun lauseella ”Jumala on elämän ja kuoleman herra, elämän luoja ja ylläpitäjä. Hänellä yksin on valta antaa elämä ja ottaa se pois” (1. sam.2:6, Job 10:12, Ps 139:13-16).

Kun e-pillereitä, kondomia tai edes varmoja päiviä ei saa käyttää, synnytysikäiset naiset ovat jatkuvasti raskaana.

Tähän lauseeseen nojaten vanhoillislestadiolaiset johtajat sekä yhteisö vaatii jäseniään luomaan uutta elämää taivasta varten.

Syksyn uutuuskirja Usko, toivo ja raskaus – Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää (Atena) kuvaa sitä, mitä ehkäisykielto naiselle tarkoittaa. Kun e-pillereitä, kondomia tai edes varmoja päiviä ei saa käyttää, synnytysikäiset naiset ovat jatkuvasti raskaana.

Seksuaalisuus näyttää kirjan mukaan kuuluvan vain miehelle: ”Teksteistä välittyy mielikuva, että nainen ei ole vanhoillislestadiolaisessa kontekstissa seksuaalinen olento lainkaan. Avioituneen naisen osana on olla äiti.”

Naisen fysiologialle monisynnyttäminen tarkoittaa suurentunutta verenpaineongelmien riskiä sekä suurentunutta istukan ennenaikaisen irtoamisen riskiä.

Lapselle se tarkoittaa ennenaikaisuuden vaaraa sekä kohonnutta mahdollisuutta sille, että vauva kuolee.

Vanhempien loppuunpalaminen on johtanut lasten sadistisiin pahoinpitelyihin tai vähimmillään siihen, ettei lapselle ole aikaa.

Vastasyntyneiden kuolleisuutta tosin selittää sekin, että raskaana olevat äidit eivät osallistu seuloihin, koska sairaaksi todetun vauvan abortti ei ole mahdollinen vaihtoehto.

Suurperheen äidin henkinen jaksaminen on kohonnutta verenpainetta vakavampi asia.

Kun Usko, toivo ja raskaus -kirjan kirjoittajat Aila Ruoho ja Vuokko Ilola kysyivät perheiden uupumuksesta kirjaan haastatelluilta lestadiolaisilta, lähes kaikki vastasivat tuntevansa jonkun, joka on suurperheensä kanssa uupunut ja ongelmissa.

Ja kun vanhemmat ovat loppu, eniten kärsivät lapset. Kirjan mukaan vanhempien loppuunpalaminen on johtanut lasten sadistisiin pahoinpitelyihin tai vähimmillään siihen, ettei lapselle ole aikaa.

Väsyneet suurperheiden äidit toivovat salaa keskenmenoa ja tajuavat, että heillä ei ole mitään pakopaikkaa seuraavan 20 vuoden aikana.

Suurperheen lapset joutuvat jo pienenä ottamaan kohtuuttoman vastuun pienistä sisaruksistaan ja moni tuntee kokonaan jäävänsä vaille huomioivaa aikuisen syliä.

Mutta koska vanhoillislestadiolaisille elämä on lahja, on sen oltava sitä myös suurperheen uupuneille lapsille ja vanhemmille, vaikka äiti kuolisi lahjan syntymään.

Lestadiolaisen liikkeen käynnistäjä Lars Levi Laestadius piti 1800-luvulla sellaisia naisia perkeleinä, jotka nauttivat seksistä, mutta eivät halunneet äideiksi.

Miksi kirkko antaa polkea toisen sukupuolen ja samalla lasten ihmisoikeuksia?

Tänään vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto, jokakoostuu keski-ikäisistä tai keski-iän ylittäneistä miehistä, jatkaa samaa aatetta. Naisilta asiaa ei kysytä eikä heitä ole liikkeen johdossa.

Lestadiolaisuus on yksi kirkon herätysliikkeistä, mutta kirkko on lestadiolaisen naisen asiasta hiljaa. Miksi?

Miksi kirkko antaa polkea toisen sukupuolen ja samalla lasten ihmisoikeuksia?

Miksi poliittiset päättäjät eivät kritisoi naisten heikompaa asemaa herätysliikkeen sisällä? Onko tähän jokin erityinen syy?

Samaan aikaan yhä uudet nuoret tytöt ryhtyvät kasvattamaan uutta elämää taivastielle niin, että he eivät saa päättää omasta kehostaan.

Miten tämä on mahdollista Pohjoismaassa vuonna 2014, 200 vuotta Laestadius-nimisen miehen jälkeen?

Sari Helin
Kirjoittaja on yrittäjä ja Huono äiti -blogin perustaja