Kiistelty Turun jätteenpolttolaitos: kulttuurihistoriaa vai purkukuntoinen rakennus?

Orikedon polttalaitoksen purkulupa tulee Turun kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Energiayhtiö haluaa rakennuksen nurin, museokeskus tuo esiin laitoksen rakennushistoriallisen arvon. Laitoksen suhteen on aikoinaan korotettu ääntä kuuluvastikin. Miltä asia kuulostaa nyt?

kulttuuri
Turun Orikedon jätteenpolttolaitos
Turun Orikedon jätteenpolttolaitosPetra Ristola / Yle

Vuonna 1975 rakennetun Orikedon jätteenpolttolaitoksen purkaminen on puitavana Turun rakennuslautakunnassa torstaina. Purkulupaa on hakenut Turun seudun Energiatuotanto Oy.

Turun museokeskuksen mukaan rakennuksella on rakennushistoriallista arvoa, ja rakennus tulisi säilyttää.

Entä alueen asukas?

– Eipä paljon väliä. Saa mennäkin.

Kahinaa sijoituspaikasta – pienin puhein pystyyn

Tutkija Rauno Lahtinen kertoo Turun puntaroineen erilaisia jäteratkaisuja vuosikymmeniä ja erilaisia polttolaitoksen paikkojakin ehdittiin katsoa useita ennenkuin Oriketo tuli harkittavaksi.

60-luvulla paikoista kinattiin, sillä laitosta ajeteltiin aivan keskustan tuntumaan, esimerkiksi nykyisen Majakkarannan alueelle. Vähä-Heikkilän asukkaat olivat sitä mieltä, että tuuli puhaltaa mereltä päin polttamon katkut heidän päällensä.

– Oriketo oli sopivasti kauempana. Sielläkin oli asutusta, ja sen ajateltiin käyttävän laitoksen tuottamaa lämpöä.

Valtuusto päätti asian vuonna 1971. Päätös meni jo läpi ilman isompaa huomiota ja ilman näkyvää vastustusta.

Näkyvän vastustuksen aika koitti 90-luvulla. Alueelle oli tulossa lisää asutusta, jätteenpolton ongelmista oli puhuttu pääkaupungin yhteydessä ja nyt Turussakin asian ympärille kehkeytyi kansanliike, jossa luonnonsuojelijoilla oli osansa.

Suojelijaväki pillastuttaa yleisöä

Turun museokeskus on esittänyt rakennuksen säästämistä.

– Rakennuksella on maineikas suunnittelija (Arkkitehtitoimisto Pekka Pitkänen), ja rakennus oli jo alkujaan arvostettu, se muun muassa esiteltiin aikanaan alan ammattijulkaisussa. Meidän tehtäväämme kuuluu ajatella rakennusperintöä kokonaisuutena, ei ainoastaan asuinrakennusten kannalta, kertoo tutkija Sanna Kupila

Museokeskuksen suojelukanta on saanut hurjaa vastustusta erityisesti sosiaalisessa mediassa. Museoväkeä syytetään hulluudesta, säilytysfasismista ja todellisuudesta vieraantumisesta.

Sanna Kupila korostaa, että suojeluasioita ei keksitä tutkijoiden omien intohimojen mukaan. Kysymyksessä ei myöskään ole mikään mahtikäsky, eikä museokeskus liioin ryhdy taistelemaan asiasta lautakunnan päätöksen jälkeen.

– Me katsomme asiaa kulttuuriympäristön ja rakennustaiteelliselta kannalta ja tuomme työmme puolesta tämän erikoisalan tiedot päätöksentekijöiden käytettäväksi. Päättäjien tehtävä on punnita erilaisten näkökulmien paino ratkaisussaan.

Entäpä itse pelipaikalla?

Purkamislupapäätöstä odotellessa seudun naapurusto on varsin erinäköistä kuin rakentamispäätöstä tehdessä: asutusta on enemmän ja kaupungin kylkikin tuntuu hivuttautuneen ihan syliin.

Naapurustossa on iltapäivällä rauhallista. Eletään parasta koiranulkoilutusaikaa.

Susanna on kävelyllä Setin ja Neferin kanssa Räntämäen Holmgerinpolulla. Susanna sanoo, ettei ole tullut kovin paljon ajatelleeksi koko polttolaitosasiaa.

– Sellaista puhetta olen kuullut, että joidenkin asuntojen ilmanvahtoihin on tullut jotain häikkää.

Laitoksen piiput häämöttävät metsän reunan yli. Ne havaitsee, jos osaa katsoa, mutta piiput eivät varsinaisesti hallitse maisemaa.

Vanhan Tampreentien varrella rouva kaitsee pientä nelijalkaista. Hänenkään mielestään laitos ei juuri herätä huomiota.

– Hyvin harvoin menee jätekuljetusautoja, se on melkein ainoa isompi asia.

Seuraava hauveli on menossa kovaa kyytiä Räimän kentän suunnalle ja kiskoo nuorta naista mukaansa. Taluttaja pysähtyy miettimään, onko laitoksesta ollut kiusaa. Ei ole ollut näkyviä haittoja, ja jos poikkeavia hajuja on joskus ilmassa, niitäkään ei arvaa pistää laitoksen syyksi.

– Tietysti tuollaisen laitoksen lähettyvillä välillä huolettaa, mitä kaikkea noista piipuista saattaisi tulla: jotain sellaista, mitä ei edes paljain silmin huomaa.

Naapurusto on hänen mukaansa edelleen aktiivinen asumisasioiden suhteen, mutta viime aikoina jätteenpolttolaitos ei ole puheita tai naapurustoliikkeitä aiheuttanut.