Kansakunnan laivan heiluttajat tuomittiin 1970-luvun alussa

Kirjailija Olli Jalonen kirjoittaa paljon Suomen poliittisesta ilmapiiristä vuonna 1972. Jalonen sanoo, että poliittiset mielipiteet olivat 70-luvulla vahvoja, mutta se oli sellainen kansan tapa ja kansanhuvi. Taustana oli, että 60-luvun lopulla vasemmisto oli noussut hyvin suureksi, ja sen jälkeen SMP sai kaksi vahvaa nousua. Nämä horjuttivat ikuisia totuuksia.

kirjallisuus
Olli Jalonen.
Aamun kirjassa palataan kesään 1972, kun yhdestä pojasta tuli mies, Kekkonen oli lähes yksinvaltias ja Vennamosta kiivailtiin. Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin vieraana oli Olli Jalonen.

Jalosen kirjassa kaksi nuorta perustaa merirosvoradion, joka lähettää anarkistista ohjelmaa Kekkosesta ja Vennamosta.

– Se oli yksimielistä aikaa. Jos olisi ollut voimakkaasti kuuluva merirosvoradio, se olisi tuomittu kansakunnan laivan heiluttajana ja ulkopoliittisten suhteiden vaarantajana, sanoo Jalonen. Hän kävi läpi paljon puoluelehtiä ja pääkirjoituksia, ja sieltä löytyi paljon tuomitsevia kirjoituksia.

– Silloin oli sellaisia asemia kuin Radio Free Europe ja Radio Liberty, jotka lähettivät propagandaa suoraan itäblokkiin, ja ne tuomittiin aika laajasti lehdissä. Mutta Suomen idänsuhteet olivat niin pyhä asia, ettei sellaista pelastusveneen heiluttajaa juuri löytynyt, muistelee Jalonen.

Kauniisti ja haikeasti Olli Jalonen kirjoittaa, kun pojasta tulee mies. Miehiä ja ihmisiä on aivan erilaista Jalosta kuin aiemmin, paikoin aivan hillittömän hauska.

Kertoja on 17-vuotias poika, joka elää kesää 1972. Poika joutuu kesätöihin isän velkaa maksamaan metalliverstaaseen raavaitten miesten keskelle. Siellä puhutaan naisista, kiivaillaan politiikasta ja haukutaan vuoron perään Vennamoa ja Virolaista. Kekkonen on itsevaltias.

Kooltaankin iso henkilö on Reijo eli Rekku, joka on mieleltään lapsi. Kertoja suojelee ja auttaa Rekkua, hän on ainoa, johon tämä luottaa. Asetelma on sama kuin John Steinbeckin romaanissa Hiiriä ja ihmisiä. Teosta Jalonen käyttää monin tavoin tarinassaan.