Suuria pelkoja ja odotuksia – tästä on kyse salaperäisessä kauppasopimuksessa

Voiko yhdysvaltalainen yritys hakea Suomelta jättikorvauksia? Löytyykö lautaseltasi pian klooripestyä lammasta? EU:n ja Yhdysvaltain välisissä vapaakauppaneuvotteluissa pelissä on lähes puolet maailmankaupasta.

Ulkomaat

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Onko ruokasi turvallista?
Suuryhtiöiden valtakunta
Valtiot käräjillä
Kymmenen kysymystä

Neuvottelujen pahin vääntö ruuantuotannosta

  • EU:n ja Yhdysvaltojen väliset vapaakauppaneuvottelut aloitettiin kesällä 2013.
  • Sopimus kattaisi yli puolet maailman bruttokansantuotteesta.
  • Suurta kritiikkiä on synnyttänyt ns. investointisuoja.
  • Sopimuksen on määrä olla valmis vuoden 2015 loppuun mennessä.
EU:lla ja Yhdysvalloilla on hyvin erilainen katsantotapa ruuan turvallisuuteen. Tästä seuraa yhteentörmäys vapaakauppaneuvotteluissa.
  • EU:n ja Yhdysvaltojen väliset vapaakauppaneuvottelut aloitettiin kesällä 2013.
  • Sopimus kattaisi yli puolet maailman bruttokansantuotteesta.
  • Suurta kritiikkiä on synnyttänyt ns. investointisuoja.
  • Sopimuksen on määrä olla valmis vuoden 2015 loppuun mennessä.
Hormoniliha

Hormoniliha

Yhdysvalloissa käytetään kasvuhormoneja yleisesti lihan tuotannossa. EU puolestaan kieltää käytännön. Hormonilihasta on tulossa yksi pahimmista kädenväännöistä.

Geenimuuntelu

Geenimuuntelu

Yhdysvalloissa viljellään yleisesti muuntogeenisiä kasveja. EU:ssa on sallittu vain yksi maissi, jota viljellään ainoastaan Espanjassa. Vaikka vapaakauppasopimus ei avaisi ovia sepposenselälleen geenimuunnelluille lajeille, se loisi painetta nopeuttaa hyväksymisjärjestelmäämme. Jo nyt EU-maissa on myynnissä eläinperäisiä elintarvikkeita, joiden tuotannossa on käytetty muuntogeenistä rehua.

Antibiootit

Antibiootit

Yhdysvalloissa syötetään tuotantoeläimille antibiootteja tautien ennaltaehkäisyksi. Tämä on yleistä lihakarjan ja broilereiden kasvatuksessa. EU ei tällä hetkellä salli käytäntöä.

Lihanpesu

Lihanpesu

Yhdysvalloissa pinnaltaan huonontunut liha voidaan pestä kloorilla tai maitohapoilla, jotta tuote täyttäisi myytävälle lihalle asetetut puhtausvaatimukset. Tällä tavoin pestään usein broilerin-, naudan-, sian- ja lampaanlihaa. Myös EU taipui hyväksymään maitohappokäsittelyn naudanlihalle Yhdysvaltojen ennakkoehtona vapaakauppaneuvottelujen avaamiselle. Klooripesua ei EU:ssa sallita.

Klooniliha

Klooniliha

Yhdysvalloissa eläinten kloonaus on jo yleistä. Itse kloonattuja eläimiä ei käytetä ravintona, mutta niiden spermaa käytetään jälkeläisten tuotantoon. EU ei pidä kloonausta hyväksyttävänä eettisistä ja eläintensuojelullisista syistä ja on kieltämässä sen. Kloonien jälkeläisiä ei Yhdysvalloissa merkitä, ja näin ollen jälkeläisiä saattaa päätyä Eurooppaan.

EU joutuu sopeutumaan?

EU:lla on tapana tarkastella ruuantuotannon koko ketjun turvallisuutta alkutuotannosta lopputuotteeseen. Siksi EU on kieltänyt esimerkiksi kasvuhormonien tai antibioottien käytön eläinten kasvatuksessa.

Yhdysvalloille riittää se, että itse tuote on puhdas.

Yhdysvaltojen ja EU:n välillä on toinenkin merkittävä näkökulmaero. Euroopassa katsotaan, että kuluttajalla on oikeus valita ja hänellä on oikeus tuntea ruuantuotannon koko ketju. Kuluttajansuoja on vankka.

Yhdysvalloissa ei painoteta kuluttajansuojaa tai eettisiä näkökulmia yhtä paljon kuin Euroopassa. Myöskään eläinten hyvinvointiin ei kiinnitetä yhtä suurta huomiota kuin EU:n alueella.

Yleisesti ottaen EU:n säännökset ovat tiukempia kuin Yhdysvaltojen. EU sallii muuntogeenisten kasvien viljelyn vasta mittavan lupamenettelyn jälkeen. Sensijaan Yhdysvalloissa viljely on arkipäivää.

Vapaakauppaneuvottelijat vakuuttavat, että vapaakauppasopimus ei kumoaisi EU:n tiukkoja direktiivejä. Vapaakauppakriitikot kuitenkin pelkäävät, että EU joutuisi sopeutumaan Yhdysvaltojen väljempään politiikkaan.

Asiantuntijat: Aulikki Hulmi, kansainvälisten asioiden johtaja, MMM, Leena Mannonen, kaupallinen neuvos, MMM, Tove Jern, maatalousylitarkastaja, MMM, Marita Aalto, neuvotteleva virkamies, MMM.

Yritysten oikeus haastaa valtio oikeuteen suututti kansalaisia

Vapaakauppaneuvottelut lähtevät siitä, että suuryritykselle annettaisiin oikeus haastaa valtioita oikeuteen, jos yritys kokee voittonsa uhatuiksi. Tämä nostatti Euroopassa niin suuren vastalauseiden vyöryn, että komissio otti aikalisän.
Vapaakauppasopimusta vastustava mielenosoitus Berliinissä 16. syyskuuta. Protestissa sopimusta verrattiin Troijan hevoseen. Kuva: EPA

Niin sanottu investointisuoja on EU:n ja Yhdysvaltojen välisten vapaakauppaneuvotteluiden vaikeimpia kohtia. Neuvottelijoiden tarkoitus on, että sopimukseen sisällytetään vahva suoja ulkomaalaisille yrityksille.

Investoijalla olisi mahdollisuus haastaa valtio välimiesoikeuteen, jos valtio päättää tiukentaa vaikkapa ympäristö- tai työlainsäädäntöään niin, että yrityksen voitot pienenevät. Tällöin riita ratkaistaan ilman julkisia tuomioistuimia, eli kantaja (yhtiö) ja vastaaja (valtio) antavat asian kolmihenkisen välimiespaneelin ratkaistavaksi.

Vastaavasta menettelystä on jo satoja esimerkkejä, koska monissa valtioiden kahdenvälisissä investointisuojasopimuksissa on investointisuojaklausuuli.

Helsingin yliopiston Erik Castrén -instituutin johtajan ja kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessorin Martti Koskenniemen mukaan sijoittajansuoja on ongelmallinen. Sillä rajataan olennaisesti valtioiden mahdollisuutta käyttää julkista valtaa.

– Välitysmiehet valitaan useimmiten 20–25 eurooppalaisesta tai pohjoisamerikkalaisesta huippujuristista koostuvasta ”klubista”. Klubin jäsenten ura koostuu siitä, että he istuvat joko tuomareina tai asianajajina välimiesjutuissa, Koskenniemi kertoo.

Välimiesmenettely

  • Menettely perustettiin Maailmanpankin alaisuuteen 1960-luvulla kehitysmaiden kurittamiseksi. 1980–1990-luvuilla järjestelmää alettiin laajentaa.
  • Vuoden 2013 loppuun mennessä maailmalla oli tiedossa 568 tapausta, jossa sijoittaja oli vienyt isäntävaltion oikeuteen sijoitussuojaan vedoten.
  • Viime vuonna nostettiin 57 uutta kannetta. Näistä 45:ssä kantajana oli kehittynyt valtio. Lähes puolet tapauksista koski Euroopan unionin jäsenmaata. Kaikkiaan sijoittajat ovat vieneet 98 valtiota oikeuteen.
  • Vuoden 2013 loppuun mennessä päätökseen oli saatu 274 juttua. Niistä valtio voitti 43 prosenttia ja sijoittajat 31 prosenttia. 26 prosenttia tapauksista sovittiin.
  • Juttujen määrä on voimakkaassa kasvussa.
  • Lähde: World Investment Report 2014

Professoria pöyristyttää

Koskenniemen mukaan tämä merkitsee sitä, että valtaa siirtyy Suomen eduskunnalta esimerkiksi Genevessä sijaitsevalle välityspaneelille. Se voi päättää, onko jokin suomalainen lainmuutos rikkonut yrittäjälle luvattuja oikeuksia tai vähentänyt tämän sijoituksestaan saamaa tuottoa.

Välitysmiehet valitaan useimmiten 20–25 eurooppalaisesta tai pohjoisamerikkalaisesta huippujuristista koostuvasta ”klubista”.

– Sijoittajansuojan taustalla on kaksi tärkeää asiaa, sanoo professori Koskenniemi.

Ensimmäinen on se, että kansainväliset asianajotoimistot ja suuryhtiöt ovat kyenneet lobbaamaan itselleen edullisen järjestelmän, jossa investointiriidat viedään pois valtion toimivallasta.

– Toinen seikka on se, että päätöksentekijät eivät tiedä asiasta juuri mitään. Se on pöyristyttävää!

Komissio sai vastalauseiden vyöryn

Kun pääosin salassa neuvotellun vapaakauppasopimuksen (Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus TTIP) sisältämä investointisuojaosa vuosi julkisuuteen, se synnytti suuren kohun eri Euroopan maissa.

Paine sopimusta neuvottelevaa komissiota kohtaan tuli niin suureksi, että se päätti ottaa aikalisän ja kysyä kansalaisyhteiskunnan mielipidettä investointisuojasta.

Monimutkaisella tekstillä järjestöjä ja yksityishenkilöitä pyydettiin vastaamaan 12 kysymykseen.

Mahdollisuus jättää vastauksensa päättyi viime heinäkuussa, mihin mennessä huolensa ilmaisi 149 399 EU-kansalaista tai järjestöä. Komissio analysoi paraikaa vastauksia, eikä niiden yksityiskohtainen sisältö ole vielä tiedossa.

Silmänlumetta vai läpinäkyvyyden lisäämistä?

Monet vapaakauppaneuvotteluihin kriittisesti suhtautuvat pitävät komission järjestämää julkista kuulemista silmänlumeena.

Vapaakauppasopimus ilman investointisuojaa olisi täysin mahdollinen.

Saksalainen europarlamentaarikko Ska Keller (vihr.) sanoo, että EU:n ja Kanadan välille vastikään neuvoteltu ja hyväksymistään odottava vapaakauppasopimus sisältää samanlaisen investointisuojan, jota ajetaan EU:n ja Yhdysvaltojen sopimukseen.

– Tämä osoittaa, että komissiolla ei ollut aikomustakaan todella kuunnella kansalaisia, hän sanoo puhelinhaastattelussa Brysselistä.

Hänen mielestään vapaakauppasopimus ilman investointisuojaa olisi täysin mahdollinen, koska niin Yhdysvalloilla kuin EU:lla on toimiva oikeusjärjestelmä.

– Investointiriidat voitaisiin hyvin ratkoa kansallisissa oikeuslaitoksissa.

Yritysmaailma taputtaa käsiään

Monet kuitenkin pitävät erillistä sijoittajansuojaa hyvänä asiana talouskriisien repimässä maailmassa. Elinkeinoelämän keskusliitto oli yksi niistä suomalaisorganisaatioista, jotka vastasivat komission julkiseen kyselyyn. EK näytti kauppaneuvotteluille nykymuodossaan vihreää valoa.

– Investoinnit ovat keskeinen osa globaalia taloutta, ja Suomikin tarvitsee ulkomaalaista pääomaa. Vahva investointisuoja ylläpitää myönteistä kuvaa suomalaisesta toimintaympäristöstä, sanoo EK:n oikeudellinen asiantuntija Eeva Korolainen.

Myös Korolainen pitää vapaakauppasopimusta ilman erillistä investointisuojaa mahdollisena, muttei tarkoituksenmukaisena.

Komissio julkaisee kansalaisten investointisuojasta ilmaisemat mielipiteet marraskuussa. Siihen saakka vapaakauppaneuvotteluja jatketaan muilta osin.

Valtio voi löytää itsensä käräjiltä

Vapaakauppaneuvotteluissa käytetään mallina jo olemassa olevia investointisuojasopimuksia. Niiden puitteissa välimiesoikeudet ovat käsitelleet satamäärin sijoittajien ja valtioiden välisiä kiistoja. Alla tunnetuimpia tapauksia sekä kaksi kuvitteellista.
Kuvitteellisia tapauksia:
laki

Fantastialainen Kuokka & Lapio vastaan Suomi?

Fantastialainen kaivosalan yritys kiinnostuu Suomen maaperässä olevista jalometalleista ja päättää sijoittaa Suomeen. Kuokka & Lapio saa tarvittavat luvat maaperän kartoittamiseen eli kullan etsintään. Alueen asukkaat eivät kuitenkaan halua kaivosta lähelleen – vaikkapa siitä syystä, että pelkäävät pohjaveden saastumista. Lisäksi Suomen ympäristölait olivat kiristyneet muun muassa Talvivaarassa esiintyneiden ongelmien takia, joten ympäristölupa kaivostoiminnan aloittamiseen jäi Kuokka & Lapiolta saamatta. Kuokka & Lapio haastaakin Suomen valtion oikeuteen menetetyistä sijoituksista ja saamatta jääneestä tuotosta. Epäreilun kohtelun takia yhtiö vaatii Suomen valtiolta jättikorvauksia. Jos välimiestuomioistuin katsoo näin tapahtuneen, lasku lankeaa. Meille suomalaisille veronmaksajille.

Fantastialainen Lappu & Laastari vastaan Suomi?

Suomessa toimii runsaasti yksityisiä lääkäriasemia. Ulkomaisessa omistuksessa oleva terveydenhoitoalan yritys Lappu & Laastari haluaa Suomen markkinoille. Yhtiö ilmoittaa itsensä suomalaiseen kaupparekisteriin ja hakee viranomaisilta tarvittavat luvat. Yhtiö avaa useita lääkäriasemia ympäri Suomea. Kaikki sujuu kivasti ja varsinkin sellaisia asiakkaita riittää, joilla on yksityinen sairauskuluvakuutus, mikä mahdollistaa nopean hoitoon pääsyn ja sekä erikoislääkäreiden palvelut. Sitten Suomen hallitus muuttaakin jostain syystä sairauskuluvakuutusta koskevaa lakia. Lappu & Laastari kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi ja laskee menettävänsä huimia tuloja. Lappu & Laastari vaatii Suomen valtiolta miljoonakorvauksia. Ja taas suomalainen veronmaksaja kaivaa kuvettaan. Slovakiassa näin on jo käynyt. Lasku oli 29,5 miljoonaa euroa.

Ruotsalainen Vattenfall vastaan Hampurin kaupunki ja Saksa

Ruotsalainen Vattenfall on yksi Euroopan suurimmista sähköntuottajista ja suurin lämmöntuottaja. Vattenfall rakensi 2000-luvulla Hampuriin Moosburgin hiilivoimalaa Elbe-joen varrelle. Yhtiö oli saanut Hampurin kaupungilta ehdollisen rakennusluvan. Ympäristöviranomaisten asettamat vaatimukset vesi- ja päästöluville olivat kuitenkin niin tiukat, että ne tekivät Vattenfallin mukaan koko sijoitusprojektista mahdottoman toteuttaa. Vattenfall oli kuitenkin jo investoinut projektiin. Vuonna 2009 Vattenfall vaati Hampurin kaupungilta sopimusrikkomuksen takia 1,4 miljardia euroa. Vuonna 2011 Hampuri lievensi ympäristöviranomaisten vaatimuksia yhtiön hyväksi. Muutamaa vuotta myöhemmin ilmeni uusia ympäristöongelmia ja kädenvääntö jatkuu.

Toukokuussa 2012 Vattenfall haastoi Saksan valtion uudemman kerran: tällä kertaa syynä on Saksan päätös luopua ydinvoimasta Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Vattenfallin uskotaan hakevan Saksalta yli 700 miljoonan euron korvauksia menetetyistä tuloista, jotka Krümmelin ja Brunsbüttelin ydinvoimaloiden sulkeminen aiheuttaa. Saksan MEP Ska Keller kertoo Yle Uutisille, että Vattenfall olisi vaatimassa Saksalta jopa 3,7 miljardia. Käsittely on kesken.

Phillip Morris Asia vastaan Australia

Australia kiristi tupakkalakiaan joulukuussa 2011. Sen mukaan tupakkatuotteissa tai -askeissa ei muun muassa saa näkyä valmistajan logoa, eikä mainostekstejä. Lisäksi laki rajoittaa pakkausten värejä, kokoa, muotoa ja materiaalia, sekä eri merkkien tai laatujen kirjoitusasua. Yhdysvaltalainen tupakkayritys Phillip Morris Internationalin Aasian osasto ilmoitti Australialle marraskuussa 2011, että valtio oli rikkonut niin kutsuttua Hongkong-sopimusta. Phillip Morris Asia katsoo muun muassa, että Australian tupakkalaki on epäreilu ja syrjivä, eikä takaa sovittua oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua yhtiön tuotteille. Lisäksi yhtiö katsoo, että sen tekemät sijoitukset ovat menettäneet Hongkongin sopimuksessa mainitun täyden suojan ja turvallisuuden. Yhtiö vaatii Australialta korvauksia menetetyistä tuloista (yhtiön oman arvion mukaan kyse on jopa miljardeista Australian dollareista), jotka lakimuutos aiheuttaa. Käsittely on kesken. Samanlainen kanne on vireillä myös Uruguayta vastaan – samoista syistä.

Phillip Morris International tutkii parhaillaan EU:n suunnitteleman mentolitupakan kieltävän tupakkatuotedirektiivin laillisuutta.

Ranskalainen Veolia vastaan Egypti

Ranskalainen monikansallinen yritys veti vuonna 2012 Egyptin valtion oikeuteen, koska maan julkisen sektorin työntekijöiden minimipalkka nostettiin 400 Egyptin punnasta (noin 43 euroa) 700:ään (noin 76 euroa). Veolian mielestä korotus oli liian korkea. Muun muassa tästä syystä Egyptin uusi työlainsäädäntö rikkoi Veolian mielestä Aleksandrian kaupungin julkisen ja yksityisen sektorin jätehuoltoa koskevan kumppanuussopimuksen sitoumuksia. Käsittely on kesken.

Kanadalainen Infinito Gold Ltd. vastaan Costa Rica

Costa Rican presidentti myönsi vuonna 2008 kanadalaiselle kaivosyritykselle Infinito Gold Ltd.:lle tarvittavat luvat kultakaivoksen perustamiseen ja kehittämiseen. Ympäristöselvitykset kaivostoiminnan seurauksista olivat vielä kesken. Vuonna 2010 Costa Rican valitustuomioistuin perui luvat lainvastaisina. Seuraavana vuonna Costa Rican korkein oikeus vahvisti päätöksen. Infinito Gold katsoi Costa Rican rikkoneen maiden välistä sopimusta ja vaati valtiolta korvausta Crucitasin alueelle vuosina 1993–2010 tehdyistä investoinneista. Yritys vaatii Costa Ricalta nyt 94 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria korkoineen sekä oikeudenkäyntikuluja. Alun perin yrityksen vaatima summa oli miljardi dollaria. Käsittely on kesken.

Kuvitteellisia tapauksia:
laki

Fantastialainen Kuokka & Lapio vastaan Suomi?

Fantastialainen kaivosalan yritys kiinnostuu Suomen maaperässä olevista jalometalleista ja päättää sijoittaa Suomeen. Kuokka & Lapio saa tarvittavat luvat maaperän kartoittamiseen eli kullan etsintään. Alueen asukkaat eivät kuitenkaan halua kaivosta lähelleen – vaikkapa siitä syystä, että pelkäävät pohjaveden saastumista. Lisäksi Suomen ympäristölait olivat kiristyneet muun muassa Talvivaarassa esiintyneiden ongelmien takia, joten ympäristölupa kaivostoiminnan aloittamiseen jäi Kuokka & Lapiolta saamatta. Kuokka & Lapio haastaakin Suomen valtion oikeuteen menetetyistä sijoituksista ja saamatta jääneestä tuotosta. Epäreilun kohtelun takia yhtiö vaatii Suomen valtiolta jättikorvauksia. Jos välimiestuomioistuin katsoo näin tapahtuneen, lasku lankeaa. Meille suomalaisille veronmaksajille.

Fantastialainen Lappu & Laastari vastaan Suomi?

Suomessa toimii runsaasti yksityisiä lääkäriasemia. Ulkomaisessa omistuksessa oleva terveydenhoitoalan yritys Lappu & Laastari haluaa Suomen markkinoille. Yhtiö ilmoittaa itsensä suomalaiseen kaupparekisteriin ja hakee viranomaisilta tarvittavat luvat. Yhtiö avaa useita lääkäriasemia ympäri Suomea. Kaikki sujuu kivasti ja varsinkin sellaisia asiakkaita riittää, joilla on yksityinen sairauskuluvakuutus, mikä mahdollistaa nopean hoitoon pääsyn ja sekä erikoislääkäreiden palvelut. Sitten Suomen hallitus muuttaakin jostain syystä sairauskuluvakuutusta koskevaa lakia. Lappu & Laastari kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi ja laskee menettävänsä huimia tuloja. Lappu & Laastari vaatii Suomen valtiolta miljoonakorvauksia. Ja taas suomalainen veronmaksaja kaivaa kuvettaan. Slovakiassa näin on jo käynyt. Lasku oli 29,5 miljoonaa euroa.

Kymmenen kysymystä – virkamies vastaa

Mitä hyötyä sopimuksesta olisi? Mitä haittaa? Mitä se merkitsisi Suomelle?

Euroopan unioni ja Yhdysvallat aloittivat neuvottelut vapaakauppasopimuksesta kesällä 2013. Valmista on tarkoitus tulla vuoden 2015 loppuun mennessä. Kaupallinen neuvos Kimmo Sinivuori ulkoministeriöstä on mukana neuvotteluprosessissa Suomen edustajana. Kysyimme häneltä, mitä neuvotteluissa on Suomen osalta pelissä.

Kuinka merkittävästä sopimuksesta on kyse? Kuinka suurta osaa EU:n ja Yhdysvaltain välisestä kaupasta sopimus koskee?

kysymysYhdysvallat on EU:n tärkein vientikohde, tuonnin osalta Yhdysvallat on unionin kolmanneksi tärkein kauppakumppani. Vuonna 2013 EU:n Yhdysvaltoihin suuntautuvan viennin arvo oli 300 miljardia euroa ja tuonnin noin 200 miljardia, eli kauppa on Euroopalle ylijäämäistä. Suomelle Yhdysvallat on ollut neljänneksi tai viidenneksi tärkein vientimaa. Vuonna 2013 Suomen vienti Yhdysvaltoihin oli 3,3 miljardia euroa, mikä vastaa lähes kuutta prosenttia kaikesta Suomen viennistä.

Sopimus voisi syrjäyttää kauppojen hyllyiltä laadultaan amerikkalaisia tuotteita heikommat suomalaiset tuotteet.

Vapaakauppasopimus koskisi kaikkea Yhdysvaltojen ja Suomen välillä käytävää kauppaa, oli sitten kyse tavaroista tai palveluista. Jotain tuotteita, esimerkiksi maataloustuotteita tai julkisia hyvinvointipalveluja, voidaan kuitenkin rajata sopimuksen ulkopuolelle tai niiden kauppaa voidaan vapauttaa asteittain.

Mitä hyötyä vapaakauppasopimuksesta olisi Suomelle?

kysymysKimmo Sinivuoren mukaan sopimus parantaisi suomalaisten tuotteiden ja palveluiden kilpailuasemaa Yhdysvalloissa ja edistäisi vientiä. Jos esimerkiksi suomalaisesta metsäkoneesta maksetaan kymmenen prosentin tulli, tuote on amerikkalaiselle ostajalle kymmenen prosenttia kalliimpi. Tämä kymmenen prosenttia voi olla ratkaiseva tekijä sille, syntyykö kauppa vai ei. Suomalaisen kuluttajan näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että sopimuksen tultua voimaan hän maksaa amerikkalaisesta tuotteesta vähemmän kuin aikaisemmin. Myös suomalaisten kuluttajien saatavilla oleva tuotevalikoima voi laajentua. Yhdysvaltojen julkisissa hankinnoissa sopimus parantaisi suomalaisten kilpailuasemaa.

Sopimus helpottaisi myös palveluiden kauppaa luomalla ennakoitavuutta yritysten toimintaympäristöön. Tarkoitus on avata kauppaa niillä palvelualoilla, joissa vielä on keskinäistä kauppaa hankaloittavia esteitä.

Mitä haittoja sopimuksesta olisi Suomelle?

kysymysKoska sopimus on kahdenvälinen, amerikkalaiset tuotteet saisivat Suomessa kilpailuetua esimerkiksi japanilaisiin verrattuna. Tämä voi johtaa siihen, että valitaan halvempi amerikkalainen tuote kalliimman mutta kestävämmän ja paremman japanilaisen sijasta. Sopimus voi myös syrjäyttää kauppojen hyllyiltä laadultaan amerikkalaisia tuotteita heikommat suomalaiset tuotteet.

Lisääntynyt kilpailu vaikuttaisi Sinivuoren mukaan todennäköisesti myös palvelusektoreiden markkinatilanteeseen. Toisaalta sopimuksessa sitoudutaan ainoastaan siihen, että jatkossa lainsäädäntöä ei voi tietyillä aloilla enää muuttaa ulkomaalaisia toimijoita syrjiväksi. Ulkoministeriössä ei uskota, että markkinoiden avaaminen sinänsä toisi suuria muutoksia, sillä useimmilla aloilla Suomen oma lainsäädäntö on jo liberaalimpaa kuin kauppasopimusten sitoumukset. Esimerkiksi yksityisiä korkeakoulupalveluita voi Suomessa tällä hetkellä tarjota ulkomainen toimija, vaikka emme ole tällä alalla toistaiseksi tehneet sitoumuksia kauppasopimuksissa.

Joutuisiko Suomi luopumaan tiukemmasta ympäristö-, terveys- tai työlainsäädännöstään?

kysymysEi joutuisi, ulkoministeriön Kimmo Sinivuori uskoo. Osapuolet ovat vahvistaneet, että sopimuksella ei tulla alentamaan terveyden, turvallisuuden, kuluttajien, työntekijöiden ja ympäristön suojelun tasoa. Maailman kauppajärjestö WTO asettaa jo nyt Suomelle ja EU:lle velvoitteita, jotka kieltävät kohtuuttoman, mielivaltaisen ja tarkoituksella kauppaa haittaavan säätelyn. Sopimus ei tule merkittävällä tavalla eroamaan näistä WTO-velvoitteista, jotka eivät ole tähänkään asti estäneet tiukempia säädöksiä.

Hormonilihan ja geenimuunneltujen organismien myynti ei tule vapautumaan EU:ssa vapaakauppasopimuksen myötä, vaan mahdollinen päätös on tehtävä EU:ssa erikseen.

Olisiko Suomen pakko sallia geenimuunneltujen organismien ja yhdysvaltalaisen hormonilihan vapaa myynti alueellaan?

kysymysUlkoministeriöstä vakuutetaan, että ei. EU linjasi jo neuvotteluiden alussa, että neuvotteluissa ei tulla muuttamaan EU:n geenitekniikkaa ja hormoneja koskevaa peruslainsäädäntöä. Hormonilihan ja geenimuunneltujen organismien myynti siten ei tule vapautumaan EU:ssa vapaakauppasopimuksen myötä, vaan mahdollinen päätös on tehtävä EU:ssa erikseen. EU-maihin voidaan jo tuoda muuntogeenisiä organismeja tai niistä valmistettuja tuotteita, jos ne on hyväksytty käytettäviksi elintarvikkeina, rehuina tai viljeltäviksi.

Olisiko Suomen avattava koulusektorinsa yhdysvaltalaisille yrityksille?

kysymysTähänkin Sinivuori vastaa, että ei. Vapaakauppasopimus ei hänen mukaansa edellytä yksityistämistä ja kumpikin sopimusosapuoli päättää itse, minkälaisia sitoumuksia se koulutuksen osalta tekee. EU:lla on kaikissa kauppasopimuksissaan laajat julkista koulutusta koskevat rajoitukset, yksityistä koulutusta koskevat rajoitukset vaihtelevat jäsenmaakohtaisesti. Suomella ei ole koulutussektoreilla toistaiseksi missään sopimuksessa sitoumuksia, joiden perusteella sitoutuisimme päästämään ulkomaisia toimijoita maahan.

EU-lainsäädäntö määrää jo nyt, että mikäli koulusektorilla voi toimia yksityisiä yrityksiä, niin yhdysvaltalaisilla yrityksillä tulee olla samat mahdollisuudet kuin suomalaisilla. Vapaakauppasopimus ei tähän vaikuta. Mutta sopimus ei vapauta yhdysvaltalaisia yrityksiä suomalaisten lakien ja vaatimusten noudattamisesta.

Vapaakauppasopimukseen on määrä sisältyä vahva investointisuoja ulkomaisille yrityksille. Riitatilanteissa sijoittajalla olisi mahdollisuus haastaa valtio Maailmanpankin alaiseen välimiesoikeuteen. Mikseivät EU:n ja Yhdysvaltojen omat tuomioistuimet kelpaisi?

kysymysKaupallinen neuvos Kimmo Sinivuori toteaa, että kauppariitoja on tarkoitus käydä kyseisiä riitoja ratkomaan nimenomaisesti perustetussa menettelyssä. Hänen mukaansa näin varmistetaan myös se, että riitoja ratkaisevat alansa parhaat juristit.

Sinivuoren mukaan olisi mahdollista, että sijoittaja veisi riidan myös kansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Hänen mukaansa on kuitenkin kyseenalaista, löytyisikö esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudesta osaamista monimutkaisen kansainvälisen investointiriidan ratkaisuun.

Merkitseekö riitojen alistaminen välimiestuomioistuimen ratkaistavaksi juridisen vallan luovuttamista ulkopuolisille?

kysymysSinivuori vastaa, että kansainvälisillä sopimuksilla Suomi antaa sen nojalla perustetuille elimille oikeuden tehdä Suomea koskevia juridisia päätöksiä. Periaate on sama kuin EU-tuomioistuimessa, WTO:n riitojenratkaisumenettelyssä tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Tällaiset riidat ratkaistaan niiden sopimusvelvoitteiden nojalla, jotka Suomi on perustuslain mukaisessa järjestyksessä hyväksynyt. Riidan osapuolena Suomi myös valitsee oman välimiehensä. Yhdessä riidan toisen osapuolen kanssa Suomi myös valitsee menettelylle puheenjohtajan.

On kyseenalaista, löytyisikö esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudesta osaamista monimutkaisen kansainvälisen investointiriidan ratkaisuun.

Mitä investointisuoja voi merkitä Suomelle? Millaisissa asioissa jokin yritys voisi haastaa Suomen valtion oikeuteen?

kysymysEsimerkki mahdollisesta riidasta voisi olla tilanne, jossa Suomi pakkolunastaa amerikkalaisen yrityksen omaisuutta eikä maksa siitä omaisuuden arvoa vastaavaa korvausta. Toinen mahdollinen riitatilanne voisi syntyä, jos Suomi olisi tehnyt amerikkalaisen yrityksen kanssa sopimuksen, jonka mukaan yritys rakentaisi Turun ja Porin välisen moottoritien ja saisi sen hoidosta seuraavat 20 vuotta tietyn korvauksen. Ja rakennustöiden valmistuttua Suomi päättäisi maksaa vain puolet sovitusta korvauksesta.

Keväällä komissio päätti jäädyttää neuvottelut investointisuojasta ja kysyä kansalaisten ja järjestöjen mielipidettä asiasta. Vastauksia tuli 150 000. Kuinka paljon kansalaisten näkemykset vaikuttavat lopulliseen sopimukseen?

kysymysUlkoministeriön Kimmo Sinivuori toteaa, että tätä on vaikea sanoa. EU:n sopimusneuvotteluissa jäsenmaat myöntävät komissiolle neuvotteluvaltuudet, joissa esitetään ne tavoitteet, joita jäsenmaat haluavat sopimuksella saavutettavan. Suomen kannasta päättävät valtioneuvosto ja eduskunta. Komissio sitten neuvottelee vastapuolen kanssa sopimuksen jäsenmaiden kanssa sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Lopputuloksen hyväksyvät Euroopan parlamentti ja jäsenmaiden parlamentit.