"Kaikki oli merkityksetöntä" – Synnytysmasennuksen tunnistaminen kuin synninpäästö

Monet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivät toivovat saavansa vertaistukea. Joensuulainen Kati kertoo, että kaipasi kipeästi juttukaveria ja kuuntelijaa toisesta äidistä, kun elämä tuntui merkityksettömältä. Äidille synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaminen voi tuntua synninpäästöltä.

terveys
Kalle Niskala / YLE

Tutkimusten mukaan Suomessa synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu noin 10-22 prosenttia äideistä. Äidit eivät välttämättä itse ymmärrä sairastuneen. Voi olla myös vaikeaa myöntää, että tarvitsee apua vauva-aikana, jota usein ihannoidaan ja pidetään naisen parhaana aikana.

Joensuulainen Kati uskoo, että masennus alkoi hänellä jo raskausaikana.

– Välillä kävin aallon pohjalla. Makasin sängyllä ja itkin, että miksi minä.

Katin lapsen syntymän jälkeen asiat sujuivat hyvin jonkin aikaa, mutta kynnys lähteä vauvan kanssa pois kotoa neljän seinän sisältä kasvoi kasvamistaan.

En ollut onnellinen lapsestani.

Joensuulainen äiti.

– Pukeminen oli hirveä souvi. Oli helpompi jäädä kotiin. Tulin itkuiseksi. Kaikki oli merkityksetöntä. Elämästä tuli aika harmaata ja alakuloista.

Vauva ja Kati nukkuivat eri huoneessa jo varhain. Kati ei pystynyt nukkumaan lapsensa kanssa samassa huoneessa, koska pelkäsi alitajuisesti vauvan heräämistä. Kun lapselle tuli hampaita ja huomiontarve kasvoi, Kati ahdistui.

– Huomasin, että itse olin toisessa huoneessa itkemässä ihan hulluna, eikä mikään oikein auttanut.

– En ollut onnellinen lapsestani. Toivoin, ettei olisi tarvinnut tulla vielä tätä lasta. Toivoin, että olisi voinut elää entistä elämää.

Neuvolasta mielenterveystoimistoon

Katin puoliso oli ihmetellyt tilannetta, mutta hän otti kuitenkin itse yhteyttä neuvolaan. Sieltä saman tien ohjattiin mielenterveystoimistoon.

– Melkein heti siellä puhuttiin lääkityksestä. Seuraavana päivänä oli lääkärille aika ja sain lääkkeet.

Myöhemmin Kati tunsi olonsa paremmaksi ja lopetti lääkkeet. Silloin tuli takapakkia ja pohjakosketus.

Ajattelin olevani niin kelvoton äiti, että tuo lapsi ei tee minulla mitään.

Joensuulainen äiti

– Menin terapeutille ja sanoin, että minulla on kolme vaihtoehtoa: parantua, mennä hoitoon tai lähteä pois. Lähteä pois tarkoitti joko perheen jättämistä tai itsensä tappamista.

Kati ei koskaan ajatellut lapsensa vahingoittamista, mutta hän ajatteli itsensä vahingoittamista.

– Ajattelin olevani niin kelvoton äiti, että tuo lapsi ei tee minulla mitään.

Kati on syönyt lääkkeitä noin vuoden ajan. Hän tuntee olonsa paremmaksi, mutta ei osaa sanoa auttavatko lääkkeet vai asiasta puhuminen.

– Silloin kun oli pahin aika kaipasin tosi kipeästi kipeästi vertaistukea.

"Neuvolatoiminta kehittynyt"

Joensuun mielenterveyskeskuksesta kerrotaan, että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien asiakkaiden määrä on vähentynyt.

– Neuvolatoiminta on kehittynyt. Eri asioita osataan huomioida jo raskausaikana ja pystytään ennaltaehkäisemään ongelmia, osastonhoitaja Marjatta Vessonen sanoo.

Vessonen kertoo, että keskustelu ja synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaminen on merkittävässä roolissa.

– Diagnoosin saaminen voi olla kuin synninpäästö.

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivän naisen nimi on muutettu.