1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Boyhood-elokuvan tähti kasvoi aikuiseksi kameran edessä

Richard Linklaterin elokuva on ainutlaatuinen kuvaus lapsuudesta ja aikuistumisesta. Elokuvan tekijät kertovat 12 vuoden projektista Yle Uutisille. Suomessa elokuva nähdään ensin Rakkautta ja anarkiaa –festivaalilla ja lokakuussa elokuvateattereissa.

kulttuuri
Ellar ja isää näyttelevä Ethan Hawke.
Mason (Ellar Coltrane) ja silloin tällöin läsnäoleva isä (Ethan Hawke).UPI-Media

Richard Linklater (Rakkautta ennen aamua, _1995, _The School of Rock, 2003, Hämärän vartija, 2006) ei kumartele kuvia. Hollywoodin ulkopuolella työskentelevä riippumaton teksasilaisohjaaja toteutti kunnianhimoisen haaveen ja kuvasi 12:ssa vuodessa elokuvan, jonka valmistumiseen vain harva uskoi.

- Kaikki lähti ongelmasta, joka piti ratkaista. Halusin tehdä elokuvan lapsuudesta, mutta en osannut päättää, mitä lapsuuden vaihetta haluaisin kuvata. Niinpä sain idean elokuvasta, joka kattaisi koko aikuistumisen prosessin, Linklater kertoo.

Boyhoodia _kuvattiin muutama päivä vuodessa kaikkiaan 12:n vuoden ajan. Paljon enemmän aikaa kului siihen, että elokuvaa kirjoitettiin uusiksi joka vuosi ajankohtaisten tapahtumien mukaansaamiseksi. Nimeksi oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tulossa _12 Years, mutta _12 Years a Slaven _(2013) ilmestyttyä nimi vaihdettiin.

12 vuotta poikana

Elokuva alkaa lähikuvalla kuusivuotiaan pikkupojan kasvoista. Hieman alle kolmessa tunnissa katsoja saa nähdä kuinka sama poika kasvaa vuosi vuodelta vanhemmaksi, kohti vääjäämättä lähestyvää itsenäistymistä ja aikuisuuden kynnystä.

Pojan nimi on Ellar Coltrane ja hän saapuu Rakkautta ja anarkiaa –festivaalin päävieraaksi Helsinkiin syyskuun lopussa. Mietteliään oloinen nuori mies on siitä poikkeuksellinen elokuvatähti, ettei hän ole ollut järin kiinnostunut näyttelijänurasta.

_Boyhoodin _kuvauksiin osallistumisesta hän on kuitenkin onnellinen.

- Elokuva sai minut miettimään, että kaikki se mitä elämässä etsimme, on oikeastaan koko ajan edessämme. Kulutamme aikaamme siihen, että etsimme täydellistä hetkeä ja jotakin, mikä tekisi elämästämme arvokasta. Elämä on tässä, koko ajan, halusimme tai emme. Meidän pitäisi nauttia siitä.

Ellar Coltrane aikuisena.
Ellar ColtraneUPI-Media

20-vuotiaan Coltranen mukaan _Boyhood-_elokuvan sanoma on juuri tämä: elämä on tässä ja nyt. Itse kahdentoista vuoden kuvausprosessia hän kuvaa kaksijakoiseksi kokemukseksi.

- Olihan se hullua. Se oli yhtäältä hyvin pieni osa elämääni – jotain, mitä minun ei tarvinnut ajatella lainkaan 11:hteen kuukauteen vuodessa. Toisaalta se oli harvoja pysyviä asioita kasvaessani. Yritin selittää sitä ystävilleni, mutta kukaan ei tuntunut ymmärtävän, mistä oli kyse, Coltrane kertoo.

Riski, joka kannatti

Kahdentoista vuoden projekti ei ole markkinavetoisessa elokuvabisneksessä mikään helppo nakki. Esimerkiksi Coltranen lähtö elokuvasta olisi riittänyt romuttamaan koko projektin vielä loppumetreillä. On myös pieni ihme, että Linklater sai elokuvalleen rahoituksen vaikka rahanantajille ei ollut tiedossa mitään voittoa yli vuosikymmeneen.

- Tekotapamme oli hyvin epäkäytännöllinen. Se vaati paljon kärsivällisyyttä ja sitoutumista monilta ihmisiltä. Meillä oli onnea matkassa, että kaikki onnistui lopulta näin hyvin, ohjaaja kehuu.

Pitkiä elokuvaprojekteja on ollut suunnitteilla aiemminkin. Esimerkiksi Lars von Trierin oli tarkoitus kuvata Destiny-elokuvaansa vuosina 1991 - 2024, mutta ohjaaja kyllästyi hankkeeseen jo 1990-luvun lopulla.

Linklaterin kohdalla riskinotto kannatti. Tammikuun maailmanensi-illasta lähtien yleisö ja kriitikot ovat ylistäneet elokuvaa kilpaa. Syyskuun alussa kriitikoiden kansainvälinen FIPRESCI-järjestö valitsi sen kuluneen vuoden parhaaksi elokuvaksi.

Kadonnutta aikaa etsimässä

Richard Linklater on käsitellyt ajan kulumista elokuvissaan ennenkin. Rakkautta ennen aamua -_elokuvan jatko-osat (_Rakkautta ennen auringonlaskua, 2004, Rakkautta ennen keskiyötä, 2013) tehtiin kumpikin noin kymmenen vuotta edellisen osan jälkeen. Rakkauden ja parisuhteen kaarta kuvaava trilogia eroaa _Boyhoodista _siinä, että jälkimmäinen ei näytä eri aikoina kuvatulta.

- Tarkoitukseni oli saada kokonaisuus näyttämään yhdeltä elokuvalta. Siksi kuvasin sen 35-milliselle filmille. Digitekniikka kehittyy niin nopeasti, että sen muutoksen olisi huomannut kuvissa. Ainoa, mikä muuttuu ovat henkilöt, jotka kasvavat ja ikääntyvät, ohjaaja selittää.

_Boyhoodin _tarina on yksinkertainen. Patricia Arquetten esittämän yksinhuoltajaäidin lapset Mason (Ellar Coltrane) ja Samantha (Lorelei Linklater) kasvavat perheessä, jota äidin huonot ja vähän paremmat valinnat ohjaavat. Itsenäistyminen alkaa vähitellen koulun, urahaaveiden, ensirakkauden ja opiskelun muodossa.

Synkkiä sävyjä elokuvaan tuo perheväkivallan uhka, joka liioittelemattomuudessaan tuntuu yhtä aidolta kuin muukin elokuvassa kuvattu elämä, ja juuri aitoutensa takia ahdistavalta. Arquetten mukaan lapsia ei tarvinnut erityisemmin suojella rankoilta kohtauksilta.

- Puhuimme heidän kanssaan noista kohtauksista ja uskoisin, että hekin halusivat kertoa myös synkemmät osat tarinasta. Minulle kamalin kohtaus on, kun lapset ovat lukittuina autoon. Siinä on aitoa kauhua. Sellaista, joka on hyvin mahdollista, Arquette sanoo.

Ajankuva elokuvan ankkurina

_Boyhoodin _tekeminen vaati elokuvantekijöiltä vuosien mittaan paljon suunnittelua. Isot linjat olivat kuitenkin selvillä jo heti alussa.

- Rick (Linklater) tiesi alusta asti juonen pääkohdat. Kuka menisi naimisiin kenen kanssa, mitä eri henkilöille kävisi. Mutta lasten osalta hän piti paljon avoinna. Hän jutteli heidän kanssaan osatakseen näyttää kunkin ajankohdan sellaisena kuin se juuri silloin oli.

Elokuva onkin ajattomista teemoistaan huolimatta myös hyvin ankkuroitu aikaan. Ajankuvaa luovat esimerkiksi Irakin sota, viimeisen Harry Potter -kirjan julkaisu ja Barack Obaman vaalikampanja.

_- Boyhoodin _aikaa ovat internet, tietty musiikki ja presidentti Obama. Minun lapsuudessani samanlaisia asioita olivat Rubikin kuutio, Jimmy Carter ja Iranin panttivankikriisi. Tänä päivänä pinnalla on taas jotain muita asioita. Ei sillä ole väliä. Se mikä merkitsee, on sisällämme - meidän rakkautemme, ihmisyytemme ja kampailumme. Omat tarinamme, antaminen ja irtipäästäminen, Arquette pohtii.

Tärkeintä elokuvan toimimisen kannalta on kuitenkin se, että kaikki on mietitty tietty tavoite mielessä, Linklater sanoo.

- Elokuvassa tärkeintä on sen sävy. Ohjaajana minun täytyy valita elokuvalle joku sävy ja pyrkiä sitten saavuttamaan se.

Lue seuraavaksi