Näkökulma: 10 syytä, miksi Boyhood on vuoden elokuvatapaus

Yle Uutisten kulttuuritoimittaja Janne Sundqvist kertoo, miksi yhdysvaltalaispojan kasvukertomus ansaitsee kolme tuntia aikaasi.

kulttuuri
Boyhood-elokuvan päähenkilö Mason (Ellar Coltrane).
Boyhood-elokuvan päähenkilö Mason (Ellar Coltrane).UPI-Media

Indiehitti Boyhood on innostanut yleisöjä ensi-illastaan lähtien. Uskaliaimmat ovat povanneet elokuvalle jo varmaa menestystä. Hieno, mutta helposti lähestyttävä elokuva ei sorru kliseisiin eikä kosiskeluun.

- Elokuvan tekotapa: Kahdentoista vuoden kuvaamisen jälkeen valmistunut elokuva on harvinaisuus elokuvan historiassa. Se on outoa, kun tällainen tekotapa sopii hyvin elokuvakameran kykyyn tallentaa hetkiä ajasta.

- Aika: _Boyhood _pohtii ajan kulumista tavalla, jolle löytyy verrokkeja helpommin kaunokirjallisuudesta kuin elokuvataiteesta. Kasvutarinaa katsoessa huomaa miettivänsä yhtä aikaa omia lapsuuden ja nuoruuden muistojaan.

- Auteur: Richard Linklater on parhaimmillaan amerikkalaisen arjen kuvaajana. _Boyhood _on temaattista jatkoa Dazed and Confused (1993) -elokuvalle ja Rakkautta ennen -elokuvien sarjalle. Tässä elokuvassa ohjaaja vie taiteensa luottavaisella otteella aivan uudelle tasolle, vaivattomaan elämän kuvaukseen.

- Aitous: _Boyhood _on siinä mielessä rehellinen elokuva, ettei siinä mikään tunnu liioitellulta. Silti se ei tunnu hitaalta, pitkältä tai tylsältä. Hitchcockin lause "elokuva on elämää, josta on leikattu pois tylsät kohdat" sopii tähän elokuvaanparemmin kuin Hitchcockin omiin ohjauksiin. Ne eivät tietenkään olleet tylsiä, mutta oikealle elämälle ne olivat vieraita. Perinteisen draaman puuttuminen saa Boyhoodin tarinan tuntumaan aidommalta ja sitä kautta koskettavammalta.

- Ellar Coltrane: Pääosanesittäjä vakuuttaa niin pikkupoikana kuin elokuvan lopun nuorena miehenäkin. Pohdiskeleva olemus sopii hyvin elämää pohtivaan käsikirjoitukseen. Mikäli Coltrane päättää jatkaa näyttelijänä, tulee hänelle riittämään rooleja.

- Tavallinen arki:_Boyhood _ei kuvaa sankareita tai muita erikoispersoonia, vaan tavallisen teksasilaisen perheen elämää. Elokuva on kuin ohjaajansa: päältäpäin se vaikuttaa tavalliselta, simppeliltä ja perin amerikkalaiselta, mutta pinnan alta paljastuu tuputtamatta älykkäitä ja sielukkaita havaintoja elämästä.

- Mystiikka: Pienissä pätkissä kuvattu elokuva on enemmän kuin osiensa summa. Se tavoittaa jotain sellaista, mikä tekee elämästä ihmeenomaista kaikista huonoista valinnoista ja epäonnistumisista huolimatta. Elokuvan tekijöiden mukaan elämän mysteeri löytyy yksittäisistä hetkistä. Niihin keskittymällä he ovatkin tavoittaneet jotakin suurempaa.

- Oman aikansa todistaja: Jokainen elokuva on dokumentti sen tekemisen ajankohdasta. _Boyhoodissa _ajankohtaisten asioiden kuvaamiseen on kiinnitetty tarkoituksella huomiota. Filmille ovat tallentuneet niin Barack Obaman vaalikampanjan aiheuttama innostus, Irakin sotaa koskevien yhdysvaltalaisten illuusioiden kariseminen sekä lukuisa määrä lasten- ja nuortenkulttuuria. Elokuva onkin tehokas katsaus 2000-luvun historiaan.

- Vetovoima: Indie-elokuvaksi _Boyhood _on saanut todella paljon katsojia. Yhdysvalloissa ja Britanniassa se on tarjonnut elokuvateattereille hyvän vaihtoehdon jättiläisroboteille ja supersankareille. Mielenkiintoista onkin, että Suomessa ainakin vielä keväällä pohdittiin kannattaako elokuvaa tuoda elokuvateattereihin ollenkaan. Kannattaa.

- Kaikupohja: _Boyhoodin _suurin valttikortti on, että se on oikeasti ison yleisön elokuva. Se kertoo ihmiselämän vaiheista, joihin pystyy samastumaan jokainen, joka on ollut lapsi.