Noitavasara kuuluu maailman tuhoisimpiin kirjoihin

1400-luvulla julkaistulla Noitavasaralla eli Malleus Maleficarumilla oli keskeinen ja tuhoisa rooli Euroopan noitavainojen historiassa, ja kirjasta otettiin yli 30 painosta. Nyt tämä noidista ja noituudesta kertova oman aikansa bestseller on käännetty suomeksi.

kulttuuri
Kuva vastasuomennetusta, alunperin 1400-luvulla kirjoitetusta Noitavasara- eli Malleus Maleficarum -kirjasta.
1400-luvulla julkaistulla Noitavasaralla eli Malleus Maleficarumilla oli keskeinen ja tuhoisa rooli Euroopan noitavainojen historiassa, ja kirjasta otettiin yli 30 painosta. Nyt tämä noidista ja noituudesta kertova oman aikansa bestseller on käännetty suomeksi.

"On olemassa myös noitia, jotka osaavat noitua tuomareita pelkällä katseella ja silmänluonnilla, ja jotka myös avoimesti rehentelevät, ettei heille voitaisi tehdä mitään."

Heinrich Kramerin kirjoittamaa ja koostamaa Noitavasaraa (saksaksi Der Hexenhammer) on pidetty paitsi kiehtovana ja kiinnostavana, myös vastenmielisenä ja sairaana teoksena: kirja nimittäin antaa ohjeita noitien tunnistamiseen, kuulusteluun ja kidutukseen, ja tähän tarkoitukseen sitä käytettiin Euroopassa ahkerasti usean vuosisadan ajan. Kirjaa voikin tutkia paitsi kulttuuri-, myös oikeushistoriallisesta näkökulmasta.

Noitavasaran avulla noitaoikeudenkäyntien koko prosessi muuttui täysin. Aiemmin tällaiset tapaukset olivat asianomistajarikoksia, ja tuon ajan oikeuskäytännön mukaan vastuuseen joutui syyttäjä, jos tällaisesta rikoksesta syytetty todettiin syyttömäksi. Noitavasaran myötä kirkollisista viranomaisista tuli syyttäjiä, eikä mahdollisista perättömistä syytteistä joutunut enää vastuuseen kukaan, kustantaja Jon Hällström Salakirjat-kustantamosta kertoo.

Naapuririitoja ja epätoivottuja henkilöitä

Psykologisessa mielessä Noitavasaran viesti on yksinkertainen: teos väittää, että kaikki ikävät asiat, kuten perheenjäsenen tai karjan sairastuminen tai kurja sää on noitien, ja nimenomaan naispuolisten noitien tekosia. Myöhäiskeskiajan ja renessanssin taitteessa maaperä tällaisille tulkinnoille olikin otollinen.

– Kirjan kirjoittamisen aikaan pieni jääkausi oli alkamaisillaan, ja keskisessä Euroopassa oli runsaasti katovuosia ja kulkutauteja liikkui. Ja kun Noitavasara tarjosi selkeän noituuteen liittyvän selitysmallin, niin siihen sitten tartuttiin herkästi, Jon Hällström toteaa.

– Noituudesta tavattiin tyypillisesti syyttää epätoivottuja henkilöitä, ja Noitavasaraa voidaan pitää ihmisten keskinäisen vallankäytön välineenä. Esimerkiksi Suomessa vain pieni osa noituussyytöksistä tuli kirkollisten viranomaisten taholta, suurin osa tuli tavallisilta ihmisiltä. Jos vaikkapa lehmä sairastui, siitä saatettiin syyttää kylän oudokkia. Syyttämistä tapahtui myös naapuririitojen yhteydessä, Hällström sanoo.

Nainen ja paholainen

Noitavasara muokkasi myös voimakkaasti visuaalista mielikuvaa noidasta, tai oikeastaan loi sen. Noitanainen kuuluukin länsimaisen populaarikulttuurin arkkityyppeihin. Kirja liitti noituuteen myös sarvipäisen paholaisen.

– Kaiken noitatoiminnan katsottiin edellyttävän liittoa paholaisen kanssa, kun taas aiemmin oltiin ajateltu, että ihmisiä haavoittava taikuus olisi suoraan luonnonilmiöiden manipulointia.

– Edeltävät noitakirjat olivat huomattavasti sukupuolineutraalimpia, mutta Noitavasara otti hampaisiinsa nimenomaan naiset. Kirjan oletuksena on se, että noidat ovat naisia ja jo Malleus Maleficarum on terminä feminiinimuoto, Hällström toteaa.

Noituus on ja pysyy

Noitavasaran merkitystä tappokoneena ei voi vähätellä: sen ansiosta jopa kymmenet tuhannet viattomat ihmiset menettivät henkensä. Mutta millaiseen perspektiiviin kirja ja sen tarjoama maailmankuva sitten tulisi sijoittaa?

– Jossain mittakaavassa esimerkiksi Afrikassa on edelleen noitavainoja. Siellä iso osa näistä syytteistä liittyy täsmälleen samoihin asioihin joita tavataan Noitavasarassakin eli seksuaalisen toimintakyvyn lamauttamiseen, satojen tuhoamiseen, ihmisten kiroamiseen ja sairauksien levittämiseen. Ilmiö on sama vaikka aikaa onkin kulunut 500 vuotta ja maanosa on eri, Jon Hällström summaa.

Muinaisuutta ja mystiikkaa julkaisevalta Salakirjat-kustantamolta Noitavasara on ollut iso ja haastava ponnistus: kääntäjä Vesa Suomalainen työsti kirjaa viiden vuoden ajan.