1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Saame

Tulevaisuudessa saamenkielisetkin oppimateriaalit ovat digitaalisia

Tulevaisuudessa suurin osa saamenkielisestä oppimateriaalista löytyy vain digitaalisessa muodossa. – En tiedä, että onko enää mitään järkeä painaa harjoituskirjoja, sanoo Petra Kuuva.

Yle Saame
Petra Kuuva
Petra KuuvaEljas Niskanen / Yle

Inarin Sajoksessa keskusteltiin keskiviikkona saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimiston järjestämässä tilaisuudessa oppimateriaalin tekemisestä. Keskustelua syntyi mm. siitä, millaiselle saamenkieliselle oppimateriaalille on tulevaisuudessa kysyntää.

Tällä hetkellä keskustellaan paljon mm. siitä, kannattaako enää painaa kirjoja. Oppilaiden henkilökohtaiset kannettavat tietokoneet ja tabletit ovat monessa koulussa tätä päivää ja niiden avulla voidaan harjoitella monia taitoja.

– En tiedä, että onko enää mitään järkeä painaa harjoituskirjoja. Harjoitella voi muutenkin kuin paperiin kirjoittamalla. Pitäisi ottaa huomioon myös ympäristöystävällisyys oppimateriaalin teossa, sanoo opettaja Petra Kuuva Inarin koululta.

Oppimateriaalin täytyy olla muokattavissa

Opettajat saavat itse päättää siitä, miten antavat opetusta, kunhan opetuksen sisältö on noudattaa opetussuunnitelmaa. Siksi oppimateriaaliakin täytyisi olla joka lähtöön.

– Koska materiaalia on vähän, pitäisi sen olla sellaista, jota voi muokata helposti uusiksi. Digitaalinen materiaalihan on juuri sellaista, Kuuva totetaa.

Vanhaakin oppimateriaalia löytyy kouluilta vielä jonkin verran. Niitä kuitenkin käytetään toisinaan enimmäkseen velvollisuudentunnosta.

– Kyllähän niitäkin voi jotenkin käyttää. Tässä on vain sellainen ongelma, että koska niitä täällä on, niin tulee sellainen tunne, että niitäkin tulee käyttää. Muuten tuntuu siltä, että ne niihin käytetyt rahat ovat menneet hukkaan. Mutta onko mitään järkeä jakaa sellaisia materiaaleja, joista täytetään ehkä muutama sivu, Kuuva kysyy.

Oppimateriaali opetuksen tukena

Kuuva on sitä mieltä, että oppimateriaalin on oltava opetuksen tukena, eikä se saisi vaikuttaa suoraan siihen, miten opetetaan.

– Suomessa ollaan menty siihen, että kustantajat tekevät hyvää materiaalia ja opettajat ottavat sen käyttöön. Silloin kuitenkin käy niin, että opetus tapahtuu materiaalin mukaan. Meillä on koulutettuja opettajia, joilla on tarvittava tieto ja taito. Materiaalin pitäisi olla vain opetuksen tukena ja auttaa sen antamisessa, eikä toisin päin, hän perustelee.

Ongelmana on Kuuvan mielestä myös se, että ei ole tarpeeksi opettajia, jotka ehtisivät osallistua materiaalin tekoon.

– Se pieni koulutettu opettajajoukko joka täällä on, joutuu vielä itse tekemään materiaaleja. Alkaa olla niin paljon töitä, että stressi tästä syntyy, hän huokaa.

”Meidän täytyy seurata aikaamme”

Saamelaiskäräjien oppimateriaalilautakunnan puheenjohtaja Yrjö Musta on sitä mieltä, että nyt kannattaa panostaa enemmän digitaalisen materiaalin tuotantoon kuin perinteisiin painotuotteisiin.

– Melkein kaikki oppimateriaalit Suomessa ovat sellaisia, jotka löytyvät niin digitaalisena kuin painettunakin. Kouluilla on ainakin Inarissa hyvät mahdollisuudet käyttää digimateriaalia, sillä täällä on läppärit ja iPadit. Koulu on hankkinut ne oppilaille. Kyllä meidän täytyy seurata aikaamme, hän sanoo.

Musta näkee tärkeänä asiana digitaalisten materiaalien päivitettävyyden.

– Kun kirja painetaan, niin se on sitten sellainen kun on. Siinä saattaa olla virheitä, ja niitä aina varmasti löytyy. Seuraavaa painosta varten niitä joudutaan sitten etsimään ja korjaamaan. Digimateriaaleja voidaan päivittää vaikka heti kun huomaa virheen, hän sanoo.

Musta kuitenkin uskoo, että myös painetuilla kirjoilla on paikkansa kouluissa tulevaisuudessakin.

– En usko, että ne ovat ihan vielä katoamassa. Kirja on kuitenkin kirja. Sillä on tietty arvo. Mutta tietenkään harjoituskirjoja ei kyllä tarvita, sillä harjoituksia voi kirjoittaa vaikka iPadilla tai läppärillä.

”Koltansaamen kielellä suurin rahan tarve”

Musta on tyytyväinen siitä, että materiaalien tekijöitä on nykyään jo hieman enemmän kuin ennen.

– Aikoinaan koltansaameksi materiaalia teki korkeintaan kaksi työntekijää. Ensin joutuivat hoitamaan oman päivätyönsä ja sitten piti vielä ehtiä materiaalien kimppuun. Eihän sellaista kukaan jaksa, hän toteaa.

Oppimateriaaleihin varatun rahan jakaminen Suomessa puhuttujen saamen kielten kesken ei ole vielä selvä asia. Musta on kuitenkin sitä mieltä, että rahaa kannattaa laittaa sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan.

– Jokaiselle kielelle tulee tietty määrä rahaa, mutta vielä ei ole tarkempaa tietoa määristä. Jos koltansaamenkielisiä työntekijöitä saadaan tarpeeksi, niin täytyy siihen panostaa enemmän. Siihen on tällä hetkellä kovin tarve, hän sanoo.