Näkökulma: Skotlanti muutti Eurooppaa

Kansallisvaltioiden irtautuminen suurvalloista on etenevä prosessi aikamme Euroopassa, kirjoittaa Yle Uutisten EU--erikoistoimittaja Susanna Turunen näkökulmassaan.

Ulkomaat
Susanna Turunen
Yle

Unionistien voitto Skotlannin kansanäänestyksessä oli lopulta yllättävän selvä. Itsenäisyyden tavoittelijat ja unionistit kulkivat viime viikot niin tasavahvoilla joukoilla, että äänestystulos olisi voinut olla toisenkinlainen, etenkin kun kantaansa päättämättömiä oli lähes 10 prosenttia vaalipäivän sarastaessa.

Nyt kun äänet on laskettu, Skotlanti on ja pysyy osana Iso-Britanniaa ja Yhdistyneitä kuningaskuntia, toistaiseksi. Mutta vaille seuraamuksia äänestys ei jää.

Skotlannin pääministeri Alex Salmond lupasi tappiopuheessaan tehdä yhteistyötä unionistien kanssa, mutta vaati samalla Lontoota ja Westminsteriä pitämään lupauksensa laajennetusta itsehallinnosta. Se koskee verotusta, palveluja ja käytettävissä olevien verovarojen kohdentamista. Iso-Britannia säilyy edelleen suurvaltana, sille jää vastuu ja velvollisuus ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Kansallisvaltioiden irtautuminen suurvalloista on etenevä prosessi meidän aikamme Euroopassa, ja myös muualla. Nepotismi tai edes keskusvalta ei pysty palvelemaan kansalaisia kovin kauas, ei koskaan ole pystynyt, mutta niin kauan kun käytetään aseita, asteittainenkin irtautuminen on vaikeaa. Esimerkkinä olkoon vaikka Ukraina. Euroopassa on lukuisia kansallisuuksia ja/tai alueita, jotka haaveilevat itsenäisyydestä tai liittymisestä toiseen valtioon.

_Ollako vai eikö olla, siinä pulma:
_
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk’ inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan.

– William Shakespeare: Hamlet, n. 1600

Eurooppa on evoluution ja devoluution sekametelisoppa. Vuosisatoja hallitsijat ja armeijat ovat marssineet mannerta edestakaisin jättäen jälkeensä vapaalla kädellä vedettyjä rajaviivoja täysin piittaamatta ihmisistä, joita ne koskevat. Euroopan unioni on yrittänyt tehdä toisin, koota saman katon alle niin suurvallat kuin poljetut pienetkin antaen kullekin tasavertaisen äänen – vai niinkö sittenkään?

Valta on siirtynyt liian kauas kansalaisista ja säädös, joka toimii yhdessä maassa, voi olla idioottimaisen typerä tai mahdoton toteuttaa toisessa.

Skotlannin rauhanomainen irtautuminen Britanniasta olisi jättänyt Euroopan unionin aivan uuden tilanteen eteen. Nyt EU pääsi kuin koira veräjästä, mutta se joutuu silti miettimään, miksi EU-parlamentissa istuu kolmanneksi suurimman ryhmän verran poliitikkoja, jotka suhtautuvat äärimmäisen kriittisesti unioniin, juuri samoin kuin lähes puolet skoteista suhtautuu Britanniaan. Valta on siirtynyt liian kauas kansalaisista ja säädös, joka toimii yhdessä maassa, voi olla idioottimaisen typerä tai mahdoton toteuttaa toisessa.

Olemme tilanteessa, josta brittiläinen Robert Cooper kirjoitti jo runsas 10 vuotta sitten kirjassaan The Breaking of Nations. Tosin hänen teesinsä koskivat enemmän Euroopan unionia kuin esimerkiksi brittiläistä imperiumia. Yhdistynyt kuningaskunta on kuitenkin murentunut ja murenee edelleen.

Pääministeri David Cameron lupasi heti äänestystuloksen varmistuttua lisää itsemääräämisvaltaa Skotlannille. Lupaus on jo herättänyt vastustusta konservatiivien sisällä. Yhtä lailla Cameron lupasi mittauttaa Englannin tahdon tulevaisuudestaan jollain tapaa.

Britannian itsenäisyyspuolue (UKIP) laskee jo ääniä ajatellen ensi vuoden parlamenttivaaleja ja niiden jälkeistä kansanäänestystä EU-jäsenyydestä.

Imperiumin vastaisku toimi vielä tällä kertaa. Cameron valjasti koko Lontoon rahakerman suitsimaan separatisteja. Uhkakuvat olivat äänestäjien mielissä valtaisat; ero ensivaiheessa EU:sta, rahoituslaitosten pako Lontooseen, rajojen sulkeutuminen, perheiden ja sukujen erottaminen, valuuttaero, Nato-suojan menetys jne.

Mikään näistä uhkakuvista ei rauhanomaisessa, järjestäytyneessä ja demokraattisessa erossa olisi koitunut Skotlannin kohtaloksi. Sen sijaan vaihtoehdot – liittoutumattomuus, pohjoismainen hyvinvointimalli, euro ja ydinaseettomuus sekä rajat avaava Schengen-sopimus – olisivat kaikki olleet saavutettavissa neuvotteluteitse. EU:ta pääsääntöisesti arvostavan Skotlannin on nyt tyytyminen Britannian linjaan ulkopolitiikassa. Se jos mikä heiluu tällä hetkellä.

Skotlantilaisten onneksi kansallisuusmielisyys ei jaa verisesti perheitä ja yhteisöjä kuten naapurissa Pohjois-Irlannissa. Tasavaltalaisen Sinn Feinin johtaja Gerry Adams vaati Irlannin yleisradioyhtiön RTE:n radiohaastattelussa pääministeri Cameronia heti pitämään lupauksensa lisätä alueiden itsehallintoa.

Vuoden 1998 pitkäperjantain rauhansopimus antaa Pohjois-Irlannille mahdollisuuden kansanäänestykseen irtautumisesta Britanniasta ja liittymisestä Irlantiin, mutta yhtä lailla siihen vaaditaan vastaava ja hyväksyvä äänestys Irlannissa. Vuotuinen 10 miljardin euron tulonsiirto pohjoiseen ei tällä hetkellä innosta juuri lamasta nousevaa Irlannin tasavaltaa. Mutta toive elää pohjoisessa, ja jonain päivänä katolilaisia on myös selvästi enemmän kuin protestanttisia unionisteja.

Suurvaltapoliittisesti status quo säilyy. Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen onnitteli skotteja tuloksesta ensimmäisten joukossa. Ero olisi tarkoittanut Skotlannin eroa ainakin hetkeksi myös Pohjois-Atlantin puolustusliitosta Natosta, mikä olisi johtanut erilaisiin järjestelyihin, niin aseellisiin kuin poliittisiinkin.

Kansalaiset eivät purnaa lämpimikseen, vaan syystä.

Hyppy tuntemattomaan tuntui lopulta olevan liikaa juuri niille joka kymmenennelle, jotka päättivät kantansa vasta äänestyskopissa. Kuten Skotlannin pääministeri Alex Salmond totesi, itsenäisyyshaave on nyt haudattu ainakin sukupolven ajaksi. Mutta evoluutiolla on vinha tapa muuttaa suuntaansa tarpeen vaatiessa. Euroopassa on lukuisia itsenäisyys- ja/tai yhdistymishaaveiden kyteviä pesäkkeitä, esimerkkeinä Katalonia ja Baskimaa Espanjassa, Kypros, Belgia ja Pohjois-Italia.

Suurvalloilla on tapana laajentua tai kutistua talouden niukkoina aikoina. Jos lähdetään siitä, että Euroopassa asiat etenevät rauhanomaisesti, voimme hyvinkin todistaa uusien valtioiden syntyvän. Jos niin ei sallita tapahtuvan, todistamme silti lähivuosina Euroopan ja Euroopan unionin evoluutiota, johon jokainen ääni lopulta voi vaikuttaa.

Suurimman opin Skotlannin tapauksesta toivottavasti ottaa EU, nyt kun se aloittaa uutta viisivuotistaivaltaan.

Kansalaiset eivät purnaa lämpimikseen, vaan syystä.

Susanna Turunen
EU-erikoistoimittaja, Yle Uutiset