"Sota merkitsee meidät kaikki"

Tasan 70 vuotta sitten välirauhansopimus päätti Jatkosodan, ja Petsamon luovutus Neuvostoliitolle tiesi pitkää evakkomatkaa tuhansille suomalaisille. Kodista luopuminen jätti jäljen niihinkin, jotka eivät Petsamoa kunnolla muistakaan.

Mirjam Kälkäjä
Mirjam Kälkäjä
Yle / Laura Holappa

Heitä oli noin 5000, Petsamon evakkoja. He tulivat Lapin sodan runtelemaan maahan, aloittivat tyhjästä, jättivät kaiken taakse.

Nälkävuodet ajoivat ja nikkeli houkutteli aikanaan suomalaisia Petsamoon, ja alueen menettäminen sodan jälkeen ajoi heidät lopulta sieltä pois.

Kodiksi se oli silti ehtinyt muodostua tuhansille. Yksi heistä on torniolainen kirjailija Mirjam Kälkäjä, joka oli vasta viisivuotias, kun evakkomatka alkoi.

– Minulla on hyvin vähän muistoja Petsamosta, se on ikäänkuin pyyhkiytynyt pois. Meillä oli koira, joka jäi itkemään laiturin nokkaan. Oli uusi koti, johon emme ehtineet muuttaa, se jäi sinne. Paljon jäi sinne, Kälkäjä muistelee.

Evakkotragedia siirtyy sukupolvelta toiselle

Kälkäjä muistaa, kuinka äiti, joka varmasti tunsi monen muun lailla suurta tuskaa kodista luopumisesta, ei koskaan siirtänyt suruaan lapsille. Mutta monen koettelemuksista oli hyötyäkin, ja pienestä petsamolaisten joukosta on moni ponnistanut näkyvästi esille.

– Eräs vanha petsamolaisemäntä sanoi, että meidän nuoret, kun eivät päässeet kouluun, niin ovat käyneet sellaisen koulun, että siitä riittää joka paikkaan. Ovat oppineet sisun ja periksiantamattomuuden, Kälkäjä huomauttaa.

Nyt Petsamosta ovat jäljellä enää ne, jotka lapsena lähtivät. He, sekä petsamolaisten jälkeläiset, pitävät muistoa yllä muun muassa aktiivisessa Petsamo-seurassa.

Petsamosta, siirtolaisuudesta ja evakkotaipaleesta useita teoksia kirjoittanut Kälkäjä arvioi, että heidät nivoo yhteen nimenomaan sama kohtalo; luopumisen tragedia.

– Jyrkkä, pakonomainen lähtö ja kaiken jättäminen taakse on niin voimakas kokemus, että se menee vähän kuin sotakokemukset sukupolvelta toiselle. Sota merkitsee meidät kaikki.