40 vuotta vanhasta tarrasta tuli vahingossa pikkukaupungin kotiseuturakkauden tunnus

Rintamamiestalon kaapiston ovesta löytynyt vanha tarra on innostanut riihimäkeläisiä tunnustamaan ääneen rakkauttaan ulkopuolisten parjaamaakin kotikaupunkiaan kohtaan. Riihimäen kaupungilla ollaan ilahtuneita, kuinka vanhasta merkistä tuli puolivahingossa kaupunkilaisten hyväksymä tunnus, jota ei tarvinnut markkinamiehiltä erikseen tilata.

kulttuuri
Anna Vesén esittelee Minä riksulainen -tarraa ja paitaa
Vanha tarra vuodelta 1974 tuntuu sopivan tämän päivän nuorten makuun, tietää kulttuurituottaja Anna Vesén Riihimäen kaupungilta.Miki Wallenius / Yle

Viime vuonna joulun alla alkoi sosiaalisessa mediassa levitä pienessä piirissä keltavihreä pyöreä merkki, jossa luki Minä riksulainen.

Riihimäen kaupungin kulttuurituottaja Anna Vesén näki merkin ystävänsä, kulttuurihistorioitsija Juho Haaviston Facebook-sivulla. Haavisto oli muuttanut kaupungissa vanhaan rintamamiestaloon, jonka kaapiston ovesta hän oli löytänyt pyöreän tarran.

Anna Vesén ihastui simppeliin merkkiiin.

– Heti syttyi lamppu päässä, että tämähän pitää saada uustuotantoon.

Tarran tekijää etsittiin turhaan

Vesénin mielestä tarra on graafisesti selkeä ja mielenkiintoinen.

– Se on 1970-lukulainen retrotarra, mutta siinä on myös nykypäivän estetiikkaa. Se puhuttelee tämän päivän nuoria ja vanhempiakin.

Vesén arvelee, että merkin suosion takana on innostus retroiluun ja se, että riihimäkeläiset ovat aidosti ylpeitä omasta kotikaupungistaan.

– Heistä on vain hauskaa, että on oma merkki Minä riksulainen. Se on sympaattista, Vesén kertoo saamastaan palautteesta.

Puoli vuotta kaupunki yritti etsiä tarran tekijää. Moni muisti nähneensä tarran joskus 1970-luvun alussa. Facebookissa ja kaupungin omassa tiedotuslehdessä huhuiltiin tekijän perään, mutta tuloksetta.

Kun retrotarroja painettiin ja niitä jaettiin kaupunkilaisille, alkoi totuuskin selvitä.

– Asematapahtumassa viikko sitten tuli ilmi, että suurella todennäköisyydellä tarran on suunnitellut mainosgraafikko ja markkinoinninopettaja Kauko Heilevuo.

Perikunta ei kuitenkaan ole arkistoistaan löytänyt vedenpitävää todistetta.

Kaupunkilaiset hyväksyivät vanhan tunnuksen muitta mutkitta

Vesén sai selville, että tarran oli alun perin tilannut jo eläkkeellä oleva opettaja Kari-Veli Lehtonen Riihimäen Kiskolle vuonna 1974. Seuran juniorit myivät tarraa juniorityön hyväksi yhden markan hintaan.

Retrotarra on saanut suuren suosion. Muutaman tuhannen kappaleen painos alkaa olla lopussa. Lisää tehdään, mutta maltilla. Tarroja saa Riihimäen kaupunginmuseolta ja taidemuseolta. Samasta tunnuksesta on tehty myös t-paita ja heijastin.

Näyttää silltä, että kaupunki on saanut 40 vuotta vanhasta tarrasta puolivahingossa tunnuksen, jonka ihmiset ottavat mielellään omakseen ja laittavat esille.

Vesén miettii, mitä muuta merkistä voisi tehdä, ainakin hihamerkki on vireillä. Paidasta pitäisi jatkossa pystyä tekemään eri värivaihtoehtoja.

– Nuoriso voisi ottaa tunnuksen vielä enemmän omakseen, jos se he voisivat saada siitä tähän päivään sopivia väriyhdistelmiä.

– Kuulin asematorilla, kuinka eräs toivoi lahtelaisten saavan oman Minä lahtelainen -tarran. Minusta se ei ollut hyvä idea, sillä tämä on riksulaisten juttu. On söpöä, että ollaan riksulaisia eikä riihimäkeläisiä, Anna Vesén nauraa.