Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä

Olli Jalonen on mielestäni kirjoittanut loistavan romaanin kesästä 1972. Hän on osannut liittää tuohon itsellenikin tärkeään aikaan sekä komiikkaa että tragiikkaa kuten hyvässä romaanissa pitääkin olla, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

romaanit
Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä -kirjan kansi
Kustannusosakeyhtiö Otava

Vuosi 1972 oli itselleni mutta myös koko Suomelle tärkeä. Vuoden lopulla valmisteltiin UKK valintaa poikkeuslailla jatkamaan presidenttinä vuoden 1978 loppuun saakka. Poikkeuslaki säädettiin tammikuussa 1973. Asia koplattiin yhteen EEC:hen liittymisen kanssa. Virallisesti talousyhteisöön liityttiin marraskuussa 1973. Itselleni tuo vuosi oli tärkeä, koska

Jalonen on nivonut romaaninsa tapahtumiin toisen romaanin tapahtumia. Kyseessä on John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä aivan kirjan nimeä myöten

Juha Pikkarainen

lähdin silloin maailmalle, opiskelemaan Oriveden Opistoon. Siellä tapasin tulevan vaimoni, jonka kanssa yhteistä taivalta on jatkunut jo yli 40 vuotta.

Vuosi 1972 on ollut tärkeä myös kirjailija Olli Jaloselle, koska hän on kirjoittanut vahvasti omaelämäkerrallisen romaanin itsensäikäisen nuorukaisen tekemisistä kesällä 1972. Kirja on nimeltään Miehiä ja ihmisiä ja sen on kustantanut Otava. Kyseessä on vuonna 1954 syntyneen ja vuonna 1978 kirjailijana aloittaneen Olli Jalosen 16. kaunokirjallinen teos. Hänet on palkittu tuotannostaan monilla merkittävillä palkinnoilla.

Vuosi 1972

Romaanin kertoja käy lukion ensimmäistä luokkaa ja hänen isänsä saa yllättäin potkut työmaaltaan. Isän terveys on alkanut reistailla, ottaa sydämestä. Perheen talous joutuu tiukalle, koska äidilläkin on vain tilapäisiä siivoustöitä. Englanninopettaja esittää, että kertoja hakisi stipendiaatiksi Amerikoihin. Kouluun on tullut esite halvasta puolen vuoden stipendistä ja opettaja lupaa kirjoittaa suositukset valmiiksi. Perheen huonontuneen talouden takia kertoja tietää, ettei pysty lähtemään stipendiaatiksi ja lukion jatkaminenkin tuntuu epävarmalta.

Perheen autokin on ostettu osamaksulla mutta se joudutaan palauttamaan, koska rahaa ei ole. Isän vanhalla sotakaverilla, pelti-Lampisella, on putki ja peltifirma nimeltään Kaikki-Putki ky, minne kertoja pääsee töihin. Osa palkasta pidätetään auton osamaksuihin pelti-Lampisen veljelle. Asiasta ei kerrota kertojan vanhemmille.

Koska peltifirma on naapurikunnassa Parolassa, joutuu kertoja asumaan viikot vanhassa asuntovaunussa firman pihalla, missä muitakin työntekijöitä asuu väliaikaismajoituksessa. Asuinkaverikseen kertoja saa kehitysvammaisen Reijon, joka paljastuu pelti-Lampisen pojaksi, syrjähypyn tulokseksi. Elämä poissa kotoa on kertojalle uutta miehistä koheltamista, jota hän katselee ulkopuolisena hieman ihmeissään. Kesä kuluu kuitenkin rattoisasti, viikot erilaisia peltihommia tehden ja viikonloput kotona kavereiden kanssa. Koetuksi tulevat niin autolla ajelut alaikäisenä ja kortittomana, viinan juonnit kuin ensimmäiset naimisetkin. Mukaan mahtuu orastavaa rakkauttakin.

Hiiriä ja ihmisiä

Jalonen kuvaa romaaninsa tapahtumat hillitysti kuin ulkopuolisen tarkkailijan silmin, vaikka tapahtumien kokija on romaanin kertoja. Erikoisella tavalla Jalonen on nivonut romaaninsa tapahtumiin toisen romaanin tapahtumia. Kyseessä on John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä aivan kirjan nimeä myöten. Jalonen jopa kirjoittaa miten kertoja valehtelee englanninopettajalleen käyneensä stipendiaattina Amerikoissa mutta joutuneensa palaamaan sieltä pois lainauksella Steinbeckin romaanista. Yllättävä mutta toimiva ratkaisu.

Erikoinen episodi Miehiä ja ihmisiä -romaanissa on omien radiolähetysten tekeminen. DX-kuuntelu oli monelle 1960- ja 70-lukujen nuorelle mieluisa harrastus, koska Yleisradion musiikkitarjonta oli tuolloin olematonta. Myös merirosvoradiot eli laittomat radioasemat Suomen aluevesirajan ulkopuolella olivat ajan todellisuutta. Kuvaamalla kertojan ja tämän kaverin tekemiä satiirisia radiolähetyksiä ja lehdistön suhtautumista niihin, Jalonen tuo mielestäni oivallisesti esille ajan poliittisen ilmapiirin. Vaikka aika oli hyvin poliittista, oli UKK:n asema kaiken arvostelun yläpuolella, eikä hänestä tai hänen asemastaan saanut tehdä pilaa. Nykyhetkestä tapahtunutta katsellen koko asia tuntuu huvittavalta.

Olli Jalonen on mielestäni kirjoittanut loistavan romaanin kesästä 1972. Hän on osannut liittää tuohon itsellenikin tärkeään aikaan sekä komiikkaa että tragiikkaa kuten hyvässä romaanissa pitääkin olla.