"Ei mitään koulukuoropoikia" – Sonata Arcticasta tehtiin kirja

Kemiläisestä Sonata Arctica-yhtyeestä julkaistaan kirja syyskuun lopussa. Kirjan kirjoittajan Marko Ollillan mukaan kirja kertoo 15-vuotiaasta yhtyeestä ja aidoista rocktyöläisistä. Kirja myös muuttaa käsitystä yhtyeen kiltistä imagosta.

Kotimaa
Sonata Arctica 2013
Sonata Arctica - Satama Open Air 2013Risto Koskinen / Yle

Pitkän linjan rocktoimittajan Marko "Mape" Ollilan kirjoittama kirja kemiläisestä Sonata Arctica -yhtyeestä julkaistaan syyskuun ja lokakuun vaihteessa. Ollilan mukaan kirja kertoo aitojen rocktyöläisten matkasta demonauhan äänityksistä suosioon. Ollila kertoo, että yhtyeen alkutaipaleella mukana oli roppa kaupalla tuuria.

– Demo meni vähän kuin muun demopinon ohitse, kun se meni arvostetulta äänittäjältä Ahti Kortelaiselta Spinefarmille ja se on siellä varmasti heti kuunneltu. Lisäksi demo lähetettiin ensimmäistä kertaa levy-yhtiölle ja heti tuli diili. Ja kun levy saatiin valmiiksi niin samantien kopsahti Euroopan-kiertue. Eli on tapahtunut sellaisia asioita joita ei muille tapahdu, Ollila toteaa.

Ei mikään koulupoikakuoro

Ei ole järkeä kirjoittaa 15 vuoden uraa jossa ei ole tapahtunut mitään.

Marko Ollila

Ollila kertoo, että kirja voi muuttaa käsityksiä Sonata Arctican kiltistä imagosta. Ollila kuitenkin arvelee, että moni saattaa sanoa kirjaa liian kiltiksi.

– Yhtyeellähän on kiltti imago varsinkin Suomessa. Ulkomaalaiset eivät pidä heitä kiertävinä koulukuoropoikina niinkuin suomalaiset pitävät. Ulkomailla helposti lähestyttävä rokkari ja rokkarin kiltteys on kiinnostavaa, mutta suomalaisia se lähinnä vain keljuttaa. Kirjan myötä yhtyeen rippikouluimago voi kyllä saada hieman kolhua, Ollila hymyilee.

Ollilan mukaan tämä on ollut jopa toivottavaa.

– Jos kirjoittaa rockkirjaa, niin ei ole mitään järkeä kirjoittaa 15 vuoden uraa, jossa ei ole tapahtunut mitään jos pojilla ei ole mitään persoonaa.

Valot ja varjot

Kirjassa esille nousevat myös yhtyeen sisäiset ristiriidat ja miehistönvaihdokset. Kirjaa tehdessä Ollilla on haastatellut niin bändin nykyisiä kuin entisiäkin muusikoita.

Kirjassa näkyy sekä valot että varjot.

Marko Ollila

– Bändissä on isoja persoonia ja vaikka ollaan kuinka veljeksiä niin välillä tien päällä on vaikeaa. Kirjassa puhutaan kuinka bändistä lähtee ihmisiä ja riidoiltakaan ei voi välttyä. Voisi sanoa, että kirjassa näkyy sekä valot että varjot.

Lisäksi kirjassa kerrotaan jokaisen levyn äänityksestä jotain mitä kukaan ei vielä tiedä.

– Tätä on ihan erikseen mietitetty jätkillä ja pyydetty asioita joita ei varmasti ole kerrottu kenellekään aikaisemmin, Ollila sanoo.

Sonata Arctican laulaja Tony Kakko.YLE / Risto Koskinen

Maistiaisia kirjasta

Uudessa kirjassa kerrotaan esimerkiksi kuinka Sonata Arctican laulaja Tony Kakko (Toni) sai kutsun ensimmäiseen yhtyeeseensä ollessaan 18–19 -vuotias. Yhtyeellä ei Tonin muistin mukaan ollut edes nimeä, olivatpahan vain vakiintuneempia kemiläisiä soittajia, jotka halusivat laittaa uutta poppoota pystyyn.

"He pyysivät mua soittamaan koskettimia siihen. Kävin kai yksissä treeneissä eikä siitä koskaan tullut mitään. Hieman myöhemmin sitten toisesta tanssiorkesterista pyydettiin testaamaan. Se ryhmä oli Flamenco, jossa soitti Paasikosken Markokin. Treenit oli muutaman päivän päästä."

Nainen jonka kanssa ajoin kolarin olikin Markon äiti.

Tony Kakko

"Ajoin siinä välissä sitten kolarin erään naisen kanssa. Hoidin vielä niin, että hän sai siitä sakot. Hän ajoi kolmion takaa mun eteen. Tietenkin se oli vahinko, mutta kyllähän mua vitutti. En tiedä mitä päästelin suustani, varmaan jotain tyyliin ‛toivottavasti sulla on hyvät vakuutukset!"

"Menin sitten treeneihin siihen ravintolaan missä Flamencon soittokamat olivat. Oli pieni shokki, kun huomasin että se sama nainen, jonka kanssa ajoin kolarin, oli töissä siinä ravintolan kassalla. Se oli Markon äiti. Oli vähän nolo tilanne. Ei siitä kyllä paljon puhuttu."