Heikkokuntoinen Verneri-siili kerryttää massaa harrikkalaatikossa

Kuopiolaispariskunta yritti tuloksetta löytää kodin pihapiirinsä huonokuntoisille pikkusiileille. Kun lähellä ei ollut siileille mitään paikkaa, he ryhtyivät itse toimeen ja avasivat ovensa kahdelle puolen kilon piikkipallolle. Siilitutkijan mukaan apu on joskus paikallaan, kun talvi painaa päälle.

Kotimaa
Siili ihmisen kädellä
Anja Hiltunen / Yle

Kuopiolaisen Jarmo Kuittisen autotallista on tullut hotelli. Lämpimässä tilassa asuu kaksi pientä siiliä, Verneri ja Adalmiina. Adalmiina asuu toistaiseksi kaninhäkissä, Vernerillä taas on oma tilansa tyhjässä Harley Davidson -moottoripyörän kuljetuslaatikossa.

– Ajatus on, että saataisiin se jaettua kahtia jollakin seinällä niin, että tyttö tulisi toiselle puolelle ja poika toiselle puolelle, jotta niille jäisi vähän isommat tilat, Kuittinen selittää.

Kuittinen ja hänen vaimonsa pitävät siilihotellia ensimmäistä kertaa, mutta he ovat tutkineet asiaa ja kysyneet asiantuntijoilta neuvoja. Kaikki alkoi pari viikkoa sitten, kun pihapiirissä kulkeneen, hyvin heikkokuntoisen pikkusiilin tila alkoi näyttää todella huonolta. Kuittinen otti vain 200-grammaisen siilin hoitoon, mutta se menehtyi vuorokaudessa.

– Poikanen oli selvästi kylmettynyt, kun se saatiin tänne sisälle lämpimään, mies kertoo.

Tapauksen yhteydessä selvisi, ettei esimerkiksi Kuopiossa ollut ketään, joka olisi voinut ottaa heikon siilin hoiviinsa. Siili kehotettiin toimittamaan Korkeasaareen Helsinkiin. Kuittisen mielestä tämä ei kuitenkaan ollut varteenotettava vaihtoehto.

– Ei tässä nyt oikein Kuopiosta noin vain pääse lähtemään siiliä kuskaamaan Korkeasaareen.

Tavoitteena sata grammaa viikossa

Jarmo Kuittinen ja hänen vaimonsa päättivät auttaa siilejä itse. Autettavia tulikin lisää, sillä viime viikolla pihasta löytyi kaksi muuta pikkusiiliä, jotka ovat ilmeisesti aiemmin kuolleen yksilön sisaruksia. Vaikka Verneri ja Adalmiina olivat löydettäessä lähes puolikiloisia, nekään eivät asiantuntijoiden mukaan olleet horrostamiskunnossa.

– Niitä pitäisi ruokkia nyt, kun kylmät yöt tulevat. Pyrimme siihen, että ne saisivat tässä painoa 800–900-grammaan asti. Jos syksyllä on vielä tarpeeksi lämmin jakso, ne päästetään takaisin vipeltämään ja etsimään se talvipaikka ihan itsekseen, Kuittinen selittää.

Siilit pystyvät kerryttämään painoa periaatteessa 100–150 grammaa viikossa ja niiden pitäisi olla muutenkin paremmassa kunnossa ennen luontoon laskemista. Verneri ja Adalmiina saavat viljatonta kissanruokaa ja muun muassa pähkinää. Loisia hoidetaan pois matokuurilla. Adalmiinalla tilanne näyttää paremmalta kuin Vernerillä.

– Tyttö on paljon paremmassa kunnossa, virkeä ja puolustuskannalla koko ajan, mutta poika on pikkuisen heikomman oloinen.

Ero näkyy muun muassa suhtautumisessa ihmiseen; Adalmiina aloittaa sähinän ja jupinan ihmisen lähestyessä sitä, mutta Verneri suhtautuu ihmisiin välinpitämättömmin.

Yleisesti ottaen Kuittinen pyrkii siihen, että siilejä käsiteltäisiin hyvin vähän, jotta ne eivät tottuisi ihmiseen. Kodissaan autotallissa niillä on myös hoitajansa nikkaroimat kopit, joissa siilit nukkuvat päivisin.

Siileille etsitään lisää hoitajia

Kuittiset ovat ilmoittautuneet myös siilirinkiin, jonka jäsenet ottavat mahdollisuuksien mukaan heikkokuntoisia siilejä hoitaakseen. Varkautelainen siiliasiantuntija Tiina Kinnunen kertoo, että siilirinkiin tarvittaisiin yhä lisää väkeä. Esimerkiksi Kuopiossa siileille ei ole juurikaan väliaikaisia hoitopaikkoja eikä siilejä hoitavia eläinlääkäreitä.

Siilin hoitamiseen tarvitaan riittävästi tilaa, mutta mitkään erityistaidot eivät ole tarpeellisia. Tärkeintä on, että siilin hoiviinsa ottava tekee yhteistyötä jonkun siiliasiantuntijan kanssa ja pitää tähän yhteyttä.

– Siihen kun ihminen on valmis, hänet otetaan erittäin mielellään hoitajaksi, Kinnunen toteaa.

Tietoa siileistä ja niiden auttamisesta löytyy Siili kiikarissa -nettisivustolta. Samalla sivustolla on myös yhteystietoja henkilöille, joilta voi kysyä esimerkiksi sitä, milloin siilin käyttäytyminen on tavanomaisesta poikkevaa ja sitä, pitäisikö eläimen hyväksi tehdä jotain.

Siili on harvinainen tutkimuskohde

Suomessa on tehty havaintoja, jonka mukaan siilien määrä olisi laskussa. Tutkimustietoa siilikannan tilasta ei kuitenkaan ole.

– Siili on ylipäätään todella vähän tutkittu eläin, toteaa siilin kaupunkiekologiasta viime talvena Itä-Suomen yliopistossa väitellyt Anni Rautio.

Raution mukaan loppukesästä tai alkusyksystä auringon lämmössä kyhjöttävä pikkusiili on todennäköisesti jo hyvin heikossa kunnossa. Loiset kurittavat laihaa siiliä entisestään.

– Jostain syystä jotkut siilinpoikasista eivät osa hankkia itse riittävästi ravintoa.

Ruokkiminen hyödyttää siiliä etenkin syksyllä, kunhan ihmiset pitävät ruokintapaikat siisteinä. Rautio selittää siilien olevan luonnostaan yksineläjiä, mutta ruokintapaikoille niitä saattaa tulla paljon, jolloin ne tappelevat ja esimerkiksi salmonellan tartuntariski kasvaa.

Rautio pitää kuitenkin alipainoisten siilien auttamista perusteltuna.

– Se on hädänalainen eläin. Jos näet esimerkiksi auton alle jääneen eläimen, onhan sinulla velvollisuus auttaa sitäkin, hän pohtii.

Auttamiseen velvoittaa periaattessa lainsäädäntökin: Eläinsuojelulain mukaan "sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan".