Herää aikuinen, sillä lapsesi voi olla liian makea tyyppi!

Pienen lapsen sokerinsyönti on aikuisen kontolla. Kun kullannuput kasvavat, niin vanhemmilta ei paljoa enää kysellä lupaa herkkujen syömiseen. Milloin pullasta tuli suomalaislasten ruisleipä, kysyy toimittaja Sannimari Lehtilä Näkökulmassaan.

terveys
Nainen kahmii karkkia ja keksiä suuhunsa
Katariina Luoma / Yle

Sokeriton syyskuu lähenee loppuaan. Ihan kiva teemanimi kuukaudelle, jolloin tiedostavat (ja yleensä aikuiset) herkkupeput voivat suureen ääneen huutaa somessa jättäneensä perinteiset perjantaipullansa syömättä. Tarkemmin laskettuna syömättä jää siis neljä paheellista hiilaripaukkua. Niin juuri: neljä. Wuhuu!

Maakunnan sokerinviljelijät voivat kuitenkin huoletta nukkua yönsä jatkossakin: Yle Turun kuudesluokkalaisilla teettämä sokeripäiväkirjakysely paljasti, että nuori polvi vetää kyllä sokeria koko kansakunnan edestä.

Yhdestä toimituksen kokouksesta virinnyt keskustelu lasten sokerinsyönnistä johti ajatukseen, että kysyisimme lasten sokerinsyönnistä suoraan lapsilta. Näin tehtiin ja tulokset ovat karua luettavaa. Jokainen tuossa toimituksen aamukokouksessa lapsia jollain lailla sokerinsyönnistä vapaiksi ajatellut voi lasten päiväkirjat nähtyään todeta, että moni nykylapsi elää varsin makeaa elämää. Sokeria kulkeutuu alaikäisten elimistöön riippumatta siitä onko arki vai pyhä.

Ruokiin erikseen lisätty sokeri ei ole ongelma. Sitä ei oikeastaan kannata edes mainita. Ongelma on pikemminkin se, että sokeri on läsnä jo lähes jokaisen lapsen elämässä joka päivä aamusta iltaan. Vai onko se ongelma? Ja kenen ongelma se oikeastaan on?

Huomion arvoinen seikka sokeripäiväkirjojen vastauksissa on se, että suurin osa lapsista kertoi, ettei heillä kotona syödä ikinä tai ollenkaan jälkiruokia. Ilmeisesti termit ovat tässä kohtaa menneet sekaisin, sillä moni tällaisen jälkiruuattoman perheen lapsi kertoi viikon aikana kuitenkin syöneensä esimerkiksi karkkia, pullaa, jäätelöä, keksejä, mustikkapiirakkaa ja suklaata – muutamia sokeripitoisia mainitakseni. Toisaalta on niille pienille haimoille onni, ettei kukaan enää niiden herkkujen päälle kokannut kotona jälkiruokaa!

29 vastaajasta vain yksi ei nauttinut sokeripitoisia tuotteita seuranta-aikana. Makeiden tyyppien joukossa on siis yksi, jolla on erilainen suhde makeaan, vai pitäisikö sanoa, ettei sitä ole ollenkaan? 28 muuta söi sokeripitoisia tuotteita melkein päivittäin, ja osa heistä erittäin runsaita määriä.

Milloin pullasta ja piirakasta tuli suomalaislasten ruisleipä? Milloin makea annospuuro syrjäytti peruspuuron ja sokerinen smoothievälipalajuoma omenan?

29 vastausta ei tietenkään ole koko totuus suomalaislasten sokerinsyönnistä, mutta jotakin se kertoo. Jos ei muuta, niin ainakin sen, että kasvava polvi saattaa olla makeampi kuin yksikään edellinen. Mutta senhän te tiesittekin jo, vai tiesittekö? Aikuisten oikeesti?

Minä myönnän, etten tiedä koko totuutta omien lasteni sokerinsyönnistä – vielä. Pistän heidät pian pitämään sokeripäiväkirjaa ja tulos jännittää jo nyt. Sen tiedän, että syyskuu jää meilläkin kauas sokerittomasta. Voi äklö.