Koe uusi yle.fi

Lapista löytyy sotaromun keräilijän aarreaitta

Osa sodanaikaisten ammuksien, räjähteiden ja aseiden kerääjistä on niin pyhittäytyneitä harrastukselleen, että lain vaatimukset ja toiminnan eettisyyskin voivat unohtua. Lapin sodasta on 70 vuotta aikaa, mutta yhä edelleen maastoista ja metsistä löytyy sodanaikasia ammuksia, räjähteitä ja aseita.

Kotimaa
Suomen armeija,  räjähteiden käsittelyä Torniossa 3.10.1944.
Suomen armeija

Lapin sodan kovimmat taistelut käytiin Torniossa. Kaupungissa kaatui noin 450 suomalaista ja 500 saksalaista miestä. Seuraavaksi kiivaimmat taistelut olivat Kemissä ja Ranualla.

Puheluissa kysytään hyvinkin täsmällisiä, joskus ihan konekivääripesäkkeen tarkkuudella taistelupaikkojen sijainteja.

Mika Kulju

– Varsinkin Torniossa on taistelutoiminnan tuloksena jääneen sotaromun määrä melkoinen, torniolainen tietokirjailija Mika Kulju toteaa.

Koordinaatit hakusessa

Sotaromun kerääjät ottavat usein yhteyttä kuusi sotakirjaa kirjoittaneeseen Kuljuun saadakseen selville tarkkoja koordinaatteja taisteluista.

– Tyypillistä on puhelinsoitto, jonka motiivit tunnistaa piankin. Niissä kysytään hyvinkin täsmällisiä, joskus ihan konekivääripesäkkeen tarkkuudella taistelupaikkojen sijainteja, Kulju kuvaa.

Kulju kertoo mainitsevansa soittajille heti puhelun alkumetreillä, että kaikki sotaromu kuuluu Suomen valtiolle ja sen kerääminen on laitonta.

– Ja jos metsästä tai maastosta löytää jotakin ihan oikeasti vaarallista, niin ensimmäisenä pitää ottaa yhteys viranomaisiin. Itse niitä ei kannata alkaa missään nimessä sorkkia, Kulju ohjeistaa.

Bisnes mielessä

Kulju sanoo ihmettelevänsä yhä edelleen löytyvän romun määrään, sillä maastot on vuosikymmenenten saatossa perattu moneen otteeseen.

– Jos sotaromun kerääminen olisi ollut 50-, 60-luvulla yhtä aktiivista kuin se on nyt ja silloin olisi eletty tietokoneaikaa, olisi netin huutokaupat olleet pullollaan, Kulju pohdiskelee.

Kulju muistuttaa, että sodan aikaisten aseiden, ammusten ja räjähdeiden kerääminen on joillekin bisnestä.

– Niitä ei kerätä vain omiin tarpeisiin, vaan myyntiin.

Moraali hukassa

Kuljun mukaan sotaromun keräämistavat eivät aina vastaa lain vaatimuksia ja toiminnan eettisyys on täysin unohdettu.

Sotaromun keräämisen liittyvät kauhutarinat eivät ole Kuljulle vieraita.

– Kun keräilijöillä on ollut tiedossa saksalaisten tai venäläisten maastoon jättämiä hautoja, niitä on revitty auki. Sieltä on viety mahdollisesti arvomerkkejä, vyönsolkia ja muuta tavaraa, Kulju kertoo.

Kulju tähdentää, että sotaromua ostaessa tulisi moraalisista syistä aina selvittää sen alkuperä.