Saharan autiomaa syntyi ehkä miljoonia vuosia luultua aiemmin

Sahara alkoi kuivua, kun muinainen Tethysmeri alkoi supistua ja Afrikan kesämonsuuni heikkeni, uskovat aikakauden ilmastoa mallintaneet tutkijat.

Ulkomaat
Satelliittikuva hiekkamyrskystä
Hiekkamyrsky Saharan yllä.Epa / ESA/NASA

Tuoreen tutkimuksen mukaan Saharan aavikoituminen alkoi noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten eli ainakin neljä miljoonaa vuotta aikaisemmin kuin yleisesti on uskottu.

9 400 000 neliökilometrin laajuinen autiomaa kattaa nykyisin lähes kymmenen prosenttia Afrikan mantereesta ja ulottuu Algerian Tšadin, Egyptin, Libyan, Malin, Mauritanian, Marokon Nigerin, Sudanin ja Tunisian alueille. Aikaisemmin alue oli kuitenkin pysyvästi vehreä.

Geologiset todisteet ovat viitanneet siihen, ettei autiomaa olisi vanhempi kuin 2–3 miljoonaa vuotta.

Tšadista löytyneet seitsemän miljoonaa vuotta vanhat dyynikerrostumat ovat kuitenkin saaneet tutkijat epäilemään, että aavikko olisi paljon iäkkäämpi.

Saadakseen selvyyttä asiaan norjalais-ranskalais-kiinalainen tutkimusryhmä tutki Pohjois-Afrikan paleoilmastoa 30 miljoonan viime vuoden ajalta norjalaisen Bjerknesin ilmastontutkimuskeskuksen kehittämän ilmastomallin avulla.

Mallinnuksessa kävi ilmi, myöhäisen mioseenikauden tortonavaihe 7–11 miljoonaa vuotta sitten oli ratkaiseva Pohjois-Afrikan kuvumiselle ja aavikoitumisen alkamiselle.

Simulaation mukaan Saharan kuivuminen alkoi, kun Tethysmeri alkoi kutistua tortonavaiheessa Afrikan mannerlaatan siirtyessä pohjoiseen kohti Euraasian laattaa. Tethysmeri oli aikoinaan laaja meri, josta muun muassa nykyinen Välimeri on saanut alkunsa.

Tutkijat uskovat simulaation perusteella, että Tethysmeren supistumisen seurauksena Afrikan kesämonsuuni heikkeni merkittävästi. Näiden länsituulten hiipuessa Pohjois-Afrikan yli pyyhkinyt kostea ilma siirtyi etelämmäksi ja Pohjois-Afrikka alkoi kuivua. Lisäksi monsuuni ja siihen liittyvät sateet herkistyivät kiertoradan pakotevaikutukselle.

Siten Pohjois-Afrikka muuttui tortonakaudella ensi kertaa pysyvästi rehevästä alueesta alueeksi, jossa kuivat ja kosteat kaudet vaihtelivat, tutkijat sanovat.

Tutkimus on julkaistu Nature-lehdessä.