Kantasolujen luovuttaminen on kansainvälistä toimintaa

Kantasolusiirto voi pelastaa toisen ihmisen hengen. Verestä tai luuytimestä kerätyt kantasolut ovat tärkeitä muun muassa leukemiaa sairastaville. Vuosittain 20-40 suomalaista luovuttaa kantasoluja niitä tarvitseville. Suurin osa suomalaisista potilaista saa kuitenkin ulkomaisen kantasolusiirteen.

Kotimaa
Soluja ruokitaan ravintoliuoksella laboratoriossa
Antti Eintola / Yle

Suomen Kantasolurekisteriin, joka tunnetaan myös entisenä luuytimenluovuttajarekisterinä, kuuluu tällä hetkellä noin 24 000 vapaaehtoista luovuttajaa. Etelä-Pohjanmaalta, Keski-Pohjanmaalta ja Pohjanmaalta kantasolurekisteriin kuuluu lähes 2 000 henkilöä.

Kantasolusiirto voi pelastaa toisen ihmisen hengen. Verestä tai luuytimestä kerätyt kantasolut ovat tärkeitä esimerkiksi leukemiaa sairastaville.

– Kantasolusiirto on usein leukemiapotilaan viimeinen vaihtoehto. Se on potilaalle hyvin rankka hoito ja yhteiskunnalle aika kallis eli se ei ole ensisijainen hoito. Ensin käydään läpi vasta-aine- ja solusalpaajahoidot ja muut mahdollisuudet. Potilaille, joiden leukemia ei tottele mitään muuta hoitoa, etsitään sopiva luuytimen luovuttaja, kertoo ylilääkäri Matti Korhonen SPR:n Veripalvelusta.

Kansainvälistä toimintaa

Kantasoluja on luovuttanut Suomessa parinkymmenen vuoden aikana noin 500 henkilöä. Todennäköisyys soveltua tuntemattoman henkilön luovuttajaksi on alle 5 prosenttia. Suurin osa kantasolurekisterin jäsenistä ei siis koskaan saa kutsua luovutukseen.

Rekisteriin on ilmoittautunut 24 miljoonaa luovuttajaa ympäri maailmaa. Vaikka määrä on suuri, on edelleenkin potilaita, joille ei löydy sopivaa luovuttajaa. Uusia luovuttajia tarvitaan jatkuvasti.

– On erittäin tärkeää, että rekisterissä on paljon jäseniä ja saadaan uusia. Edelleen on potilaita sekä Suomessa että ulkomailla, joille ei löydy sopivaa luovuttajaa. Ihmisen kudostyyppi on äärimmäisen monimutkainen ja sen takia yksikään maa maailmassa ei ole omavarainen kantasolusiirteiden toimituksessa, Matti Korhonen kertoo.

Korhosen mukaan suomalaisista potilaista noin 3/4 saa ulkomaisen ja 1/4 suomalaisen siirteen.

Mikroskooppikuva kantasolusta.YLE / Tukholman yliopistosairaala

Kantasolusiirteitä kolmella tavalla

Kun kantasolusiirteitä ryhdyttiin tekemään 1980-luvulla, tehtiin ne aina luovuttajan luuytimestä. Sittemmin kantasoluja on opittu kerämään myös luovuttajan verenkierrosta.

– Luovuttajalle annetaan viitenä päivänä ihon alle pieninä pistoksina sellaista kasvutekijää, mikä saa aikaan veren kantasolujen irtoamisen luuytimestä ja siirtymisen verenkiertoon. Viidentenä päivänä luovuttaja kytketään laitteeseen, millä kantasolut voidaan kerätä luovuttajan verenkierrosta, Matti Korhonen kertoo.

Tänä päivänä 1/4 saa perinteisen luuydinsiirteen ja 3/4 toteutetaaan kantasolusiirto verenkierrosta kerätyillä kantasoluilla. Kolmas tapa saada kantasoluja on ottaa kantasoluja istukkaverestä ja istukasta.

– Meillä on Suomessa istukkaveripankki, johon on kerätty 3 500 istukkaveriyksikköä synnytyksistä. Määrät ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niissä ole riittävää määrää kantasoluja. Niiden käyttö jäänyt vähäiseksi, Korhonen toteaa.

Luovuttaja nopeasti

Kantasoluluovuttajan löytäminen potilaalle kestää noin 2-3 kuukautta. Akuuteissa tapauksissa luovuttaja voi löytyä jo kuudessa viikossa. Matti Korhosen mukaan etsintä sisältää monia eri vaiheita. Ensin selvitetään, pystyvätkö omat sisarukset luovuttamaan kantasoluja.

– Jos löytyy sopiva sisarus, niin häntä aletaan valmistella luovutukseen. Vain kolmasosalle löytyy, Korhonen sanoo.

Tämän jälkeen tehdään rekisterihaku, jolla selvitetään kotimaiset luovuttajat.

– Jos Suomen rekisteristä löytyy potentiaalisia luovuttajia, heihin otetaan yhteys ja kysytään ovatko edelleen terveitä. Luovuttajan pitää olla terve, ettei luovutus ole riski luovuttajan omalle terveydelle, Korhonen toteaa.

Mahdolliselle luovuttajalle tehdään huolellinen terveystarkastus, jossa otetaan verinäytteitä, tarkempi kudostyypitys ja infektionäytteet. Tämä vie noin 2-3 kuukautta. Jos kotimaisista luovuttajista ei löydy sopivaa, tehdään kansainvälinen haku.

Sylkinäytteellä rekisteriin

Kantasolurekisteriin voi liittyä 18–40-vuotias perusterve henkilö. Rekisteriin liitytään täyttämällä verkkolomake. Tämän jälkeen Suomen Punaisen Ristin veripalvelu postittaa sylkinäytteen ottoa varten välineet, jotka takaisin lähettämällä liittyy rekisteriin. Rekisteriin kaivataan erityisesti nuoria miehiä.

– Näin itsekin miehenä täytyy häveten tunnustaa, että naiset ovat halukkaampia auttamaan toista ihmistä kuin miehet. Rekisterissä noin 70 prosenttia on naisia. Olisi hienoa, että siellä olisi pelkästään tasa-arvokysymyksenkin vuoksi enemmän miespuolisia luovuttajia, Matti Korhonen toteaa.

Miesten kantasolusiirteet ovat myös onnistuneempia. Tutkimusten mukaan mieheltä kerätty siirre voi aiheuttaa vähemmän hyljintäreaktioita. Hyljintäreaktiot ovat Korhosen mukaan keskeinen kantasolusiirtojen ongelma. Ne voivat aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia potilaalle.

– Miehet ovat usein myös isompikokoisia kuin naiset. Isommalta luovuttajalta saadaaan helpommin kerättyä suurempi määrä kantasoluja. Kantasolusiirron tulos on silloin parempi.