Moni aikuinenkin pelkää pimeää: Mitä jos tuolla on joku?

Pimeän pelolle löytyy syitä niin ihmiskunnan kehityshistoriasta kuin jokaisen henkilökohtaisista kokemuksistakin. Pelkoa voi myös itse ruokkia esimerkiksi katsomalla kauhuleffoja.

Kotimaa
Pimeä metsä
Psykiatrian rofessori Hasse Karlssonin mukaan paras keino pimeän pelon voittamiseen on asteittainen siedätyshoito.

Pimeys on taas ottanut vallan valosta: syyspäiväntasauksesta lähtien aina kevääseen saakka yö on päivää pidempi. Voisi kuvitella, että me suomalaiset olisimme jo tulleet sinuiksi pimeän kanssa, mutta totuus on toinen.

"Tulee ahdistava olo ja herää kysymyksiä: olenko täällä yksin? Mitä jos tuolla on joku, joka vain katsoo minua sanomatta sanaakaan? Kuka se on? Mitä se täällä tekee?"

Psykiatrian professori Hasse Karlsson kertoo, että moni aikuinenkin pelkää pimeää. Tarkkaa tietoa vaivan yleisyydestä ei ole, mutta se tiedetään, että pimeän pelko ei ole pelkästään lasten ongelma.

- Suurin osa lapsista jollakin tavalla ahdistuu tai jännittää pimeässä, mutta luulen, että suurella osalla aikuisistakin se on tavallista. Tulee vähintäänkin jonkinlainen epävarmuuden tunne pimeässä.

Pimeän pelko on pitänyt ihmisen hengissä

Karlssonin mukaan pimeän pelko - niin kuin fobiat yleensäkin - on voimakkaasti sidoksissa ihmiskunnan kehityshistoriaan. Sellaisilla geeneillä, jotka altistavat ihmisiä ahdistus- ja pelkoreaktioille, on aiemmin ollut suuri henkiinjäämisarvo.

Pimeän pelollakin on tätä taustaa vasten täysin ymmärrettävät syynsä.

- Sellaisilla ihmisillä, jotka ovat varovaisia ja pelkäävät enemmän, on ollut paremmat mahdollisuudet säilyä hengissä kuin sellaisilla ihmisillä, jotka tunkevat mihin tahansa pimeään luolaan tietämättä, mikä siellä odottaa.

"Näen varjoissa kaikkia pahoja olentoja jotka tuijottavat minua. Koitan ajatella, että se on vain mielikuvitustani, mutta silti olen kauhuissani."

Evoluution myötä kehittyneen herkkyyden lisäksi henkilökohtaiset kokemukset voivat altistaa pimeän pelolle. Usein juuret johtavat lapsuuteen: on esimerkiksi joutunut pienenä olemaan yksin pimeässä paikassa, jota on pelännyt.

Partioleirillä teltassa kerrottiin kauhujuttuja, ja sen jälkeen pimeä tuntui pari päivää paljon uhkaavammalta.

Hasse Karlsson

Karlsson muistuttaa, että aina pimeän pelon syy ei liity lainkaan pimeään.

- Jokin muu traumaattinen tai ikävä kokemus voi kanavoitua pimeän peloksi. Alkuperäisellä tapahtumalla ei välttämättä ole pimeän kanssa juurikaan tekemistä.

Pimeän pelkoa voi myös itse lietsoa ja ruokkia esimerkiksi katsomalla kauhuelokuvia tai lukemalla kummitusjuttuja.

- Kyllä moni varmaan muistaa, kuinka partioleirillä teltassa kerrottiin kauhujuttuja, ja sen jälkeen pimeä tuntui pari päivää paljon uhkaavammalta.

Siedätys on parasta lääkettä pimeän pelkoon

Pimeän pelko voi pahimmillaan haitata ihan jokapäiväistä elämää. Karlssonin mukaan se saattaa aiheuttaa esimerkiksi uniongelmia.

- Ihminen voi ruveta pelkäämään ja jännittämään nukkumaan menemistä, eikä pysty rauhoittumaan vuoteessa sen takia, että ympäristö pimenee.

"Eilen illalla juoksin kiljuen peiton alle piiloon mieheni viereen, kun en uskaltanut mennä käymään alakerrassa, jossa oli pilkkopimeää. Alkoi mielikuvitus laukkaamaan."

Moni ratkaisee ongelman yksinkertaisesti pitämällä yöllä valoja päällä. Karlsson sanoo, että pelon kohteen vältteleminen onkin yksi keino elää pelon kanssa.

Paras konsti on asteittainen siedätys, jossa ei koskaan siedetä niin paljon, että voimakas pelko tai ahdistus pääsee esille.

Hasse Karlsson

- Tavallisesti pelkojen kohteet ovat sellaisia, että niitä voi yrittää välttää ja elää sitten sen ongelman kanssa.

Jos pimeän pelosta haluaa päästä eroon, keinojakin Karlssonin mukaan on. Esimerkiksi erilaisilla kognitiivisilla tekniikoilla voidaan muuttaa ja lieventää pimeään liittyviä pelottavia ajatuskuvioita. Myös ahdistusta vähentäviä lääkkeitä on tarjolla, joskaan silloin ei puututa pelon syihyn.

Karlssonin mukaan yksi käytetyimmistä ja toimivimmista keinoista pelon voittamiseen on siedätyshoito.

- Tiedetään, että paras konsti on asteittainen siedätys, jossa ei koskaan siedetä niin paljon, että voimakas pelko tai ahdistus pääsee esille, vaan pieninä annoksina ja vähitellen lisääntyvästi.

Lähteet: lainaukset nettikeskusteluista pieniunelmoija.blogspot.com, meidanperhe.fi/keskustelu, vauva.fi/keskustelu