Suomen suurin lehtikuusimetsä on Arppen vehmas monumentti

Kiteen Puhoksessa kohoaa erikoinen vanha metsä. Siperialaista ja eurooppalaista lehtikuusta kasvava metsä on kooltaan Suomen suurin. Sen syntytarina on mielenkiintoinen.

Puhos (Kitee)
Lehtikuusimetsää Kiteen Puhoksessa
Puhoksen lehtikuusimetsä on yksi retken kohteista.Milla Holm / Yle

Puhoksentien varrella kasvavaa lehtikuusimetsää voisi hyvällä syyllä sanoa "Arppen monumentiksi". Se kertoo vielä tänäkin päivänä elävästi Arppen Puhoksen vuosista, pohtii alueen historiaan paneutunut Sirpa Pakarinen. Nils Ludvig Arppe oli aikansa Nokia. Hänen vaikutuksensa ylsi koko Pohjois-Karjalaan ja kauemmaskin, kaukaisin saha oli Savon puolella Nilsiässä ja Karjalassa Läskelässä. Hän vaikutti niin sahateollisuuden kehittymiseen kuin metalliteollisuuteen, jatkaa Pakarinen.

Moni Arppen saavutuksista on jäänyt elämään puheissa ja historiankirjoituksissa, mutta Arppen alullepanema metsä huojuu edelleen. Puhoksessa Kuutostien ja Puhoksentien risteyksen läheisyydessä on Suomen suurin ja vanhin lehtikuusimetsä. Puhoksen patruuna Nils Ludvig Arppe istutti puut vuonna 1842–1845 laivanrakennuspuiksi.

– Tämä metsä on Nils Ludvig Arppen aikaansaannos. Lakiopintojen katkettua hän tuli Kiteelle sahanhoitajaksi ja vuokrasi Fabritiuksen sahan. Kauaskantoisena ihmisenä hän hommasi sahausluvat suuremmiksi, kun sahatoiminta alkoi pyöriä hyvin, siirtyi Arppe hoitamaan kuljetuspuolta. Ensimmäisen Suomessa valmistetun höyrylaivan tekijä oli Arppen konepaja Puhoksessa. Arppe keksi, että kun rakennetaan laivoja tarvitaan vahvaa puuta, niinpä tämä lehtikuusimetsä istutettiin tälle paikalle.

Kyllä Arppe varmasti tiesi ettei hän itse niistä laivoja rakenna.

Sirpa Pakarinen

Noin 12 hehtaarin alueelle istutetiin alkuun noin 3 000 puuta. Istutetut puut olivat sekä siperialaista että eurooppalaista lehtikuusta. Metsikkö on syntynyt pääasiallisesti rivi-istutuksella vanhalle kaskimaalle.

– Joissakin dokumenteissa kerrotaan, että puut istutettiin, jotta saataisiin laivan mastopuita. Kyllä niitä haluttiin käyttää myös laivanrakennukseen , koska lehtikuusi on vahva, hitaasti kasvava ja kovasyinen. Kyllä Arppe varmasti tiesi ettei hän itse niistä laivoja rakenna, mutta hän katsoi suoraan tulevaisuuteen.

Suuret suunnitelmat kuihtuivat

Arppen jälkeen laivateollisuuteen tarttui mm. joensuulainen kauppias Antti Juhana Mustonen.

– Lähdeaineistoista löytyy 19 laivaa, jotka on rakennettu Puhoksessa. Näillä laivoilla tai lotjilla, miksi niitä halutaankaan kutsua, kuljetettiin lähinnä puutavaraa pois Puhoksesta ja kaikkea yleishyödyllistä takaisin Puhokseen.

Puhoksen laivateollisuus uinahti, kun nokkamiehet kuolivat kesken suurien suunnitelmien.

– Mustonen lähti tekemään jopa kanavaa Orivedestä Pyhäjärveen ja sieltä Laatokkaan Lahdenpohjan kohdalla. Hän kuoli kesken suurien hankkeiden, mutta ehti Puhoksessa kehitellä laivanrakennusta. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä tuo aika, joka antoi niin monille kiteeläisille töitä ja ammatin.

Suojeltu metsä kiehtoo yhä

Suurmiehien jälkeen vilkas elämä pikkuhiljaa hiipui. Lehtikuuset saivat kasvaa rauhassa, kun laivanrakennus Puhoksessa loppui. Toisaalta jo 1800-luvulla luontoarvot nostivat päätään, nuorta metsää ei kaadettu, kertoo Sirpa Pakarinen.

– Tuolloinhan sahalle tulevan puutavaran piti olla noin 250 vuotta vanhaa eli vähän latvasta kuivunutta.

Lehtikuusimetsää tieltäpäin Kiteen Puhoksessa
Milla Holm / Yle

Nykyisin lehtikuusimetsän omistaa valtion metsäntutkimuslaitos. Lehtikuusimetsä on Puhoksen yleiskaavassa suojeltu. Se on myös museoviraston toimesta suojeltu rakennettu kulttuuriympäristö.

Kesällä ihmiset nauttivat metsän tuomasta viileydestä ja syksyn tullen käyvät poimimassa metsästä mustikoita. Välillä näkee, että täällä liikkuu myös ulkomaalaisia matkailijoita ihailemassa vanhaa metsää, kertoo alueella usein liikkuva Sirpa Pakarinen.

– Uskoisin, että tämä säilyy tämmöisenä puistona tuleville sukupolville, ainakin toivon niin.