Tausta: Akava jäi taas yksin karttumaesityksensä kanssa

Akavan esitys eläkkeen karttumasta ei kelvannut muille keskusjärjestöille.Näin kävi myös kymmenen vuotta sitten, kirjoittaa Jouni Turunen.

politiikka
Toimittaja Jouni Turunen.
Yle

Torstaina syntyneen eläkesovun hieronta oli Akavan puheenjohtajalle Sture Fjäderille tuskien taival. Akavan liittojohtajat ajoivat Fjäderin tilanteeseen, jossa neuvotteluja oli enää mahdotonta jatkaa.

Akavan selvä ykköstavoite eläkeneuvotteluissa oli, että eläkkeitä laskettaessa on viimeisten työvuosien annettava enemmän etua kuin työuran alkupää. SAK ja STTK olivat jyrkästi eri mieltä; eläkkeissä on huomioitava tasaisesti koko työura. Työnantajien EK kallistui kiistassa lopulta ratkaisevasti täysin SAK:n ja STTK:n kannalle ja Akava jäi yksin.

Puheenjohtaja Sture Fjäder sai torstaina ennen työmarkkinajohtajien viimeistä tapaamista Akavan omalta työvaliokunnalta jyrkät ohjeet: karttumatavoitteista ei saa antaa periksi.

Fjäder ehtikin sitten illalla astua tuskin Etelärannan neuvoitteluovista sisään, kun kädet oli nostettava pystyyn. Muilla ei ollut enää neuvotteluhaluja ja Fjäderin tie eläkeneuvotteluissa päättyi siihen. Viimeisten työvuosien eläke-etujen päälle vedettiin pitkä viiva ja Akavalle jäi vain luu käteen.

Muiden keskusjärjestöjen hallinnot hyväksyvät ratkaisun kaikella todennäköisyydellä perjantaina ja sen jälkeen asiaa ryhtyy viemään Akavan puuttumisesta huolimatta myös hallitus.

Näin kävi myös reilut kymmenen vuotta sovitussa edellisessä eläkeratkaisussa, joka sekin tehtiin ilman Akavaa.

Kiistakin oli käytännössä sama: viimeisten työvuosien eläkekarttumat. Akavan silloinen puheenjohtaja Risto Piekka tosin oli valmis hyväksymään neuvottelutuloksen, mutta OAJ:n silloisen puheenjohtajan Erkki Kangasniemen johdolla se tyrmättiin Akavan hallituksessa.

Samoilta suunnilta suurimmat puhaltelivat paineet myös Fjäderin niskaan nyt.