Eläkeasiantuntija: Pelkona se, että työurat lyhenevät keskeltä

Vakuutustieteen professori pelkää, että ihmiset alkavat vetää lonkkaa keskellä työuraansa, jolloin saavutettu malli ei ratkaise työurien pidentämisen ongelmaa.

Aamu-tv
Olli-Pekka Ruuskanen.
Työmarkkinajärjestöt saivat eilen aikaan pitkään väännetyn eläkeratkaisun - tosin ilman korkeakoulutettujen Akavaa. Eläkeikä nousee 65 vuoteen. Eläkeratkaisua Aamu-tv:ssä arvioi vakuutustieteen professori Olli-Pekka RuuskanenTampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta.

Työmarkkinajärjestöt saivat torstaina aikaan pitkään väännetyn eläkeratkaisun – tosin ilman korkeakoulutettujen Akavaa. Ratkaisun mukaan vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee 65 vuoteen. Nousu tapahtuu portaittain vuodesta 2017 alkaen. Uusi eläkeikä koskee vuonna 1955 tai jälkeen syntyneitä niin, että eläkeikä on 65 vuotta vuonna 1962 syntyneillä ja sitä nuoremmilla.

Vakuutustieteen professori Olli-Pekka Ruuskanen Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta ei näe ratkaisussa suoranaisesti voittajia.

– On hyvä kysyä, onko voittajia ollenkaan. Olemme siinä tilanteessa eläkejärjestelmän osalta, että niukkuutta joudutaan jakamaan, Ruuskanen sanoi Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Ruuskanen muistuttaa eläkeratkaisuun sisältyvästä elinaikakertoimesta, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Elinaikakerroin leikkaa alkavia eläkkeitä elinajan pitemisen verran.

– Mitä pitempään ihmisten odotetaan elävän, sitä pienempi ihmisten saama todellinen eläke on, Ruuskanen toteaa.

Superkarttuma, joka näyttää ratkaisun myötä poistuvan, oli mahdollisuus kompensoida elinaikakertoimen leikkaamisen vaikutusta. Akavan ulosmarssi kertoi Ruuskasen mukaan siitä, että heidän jäsenensä joutuivat eniten luopumaan superkarttuman poistumisen vuoksi. 70-vuotiaaksi asti töitä tekeville on tulossa erityinen korotus, mutta Ruuskanen ei usko sen korvaavan superkarttumaa.

Ruuskanen toivoo, että saavutettu ratkaisu pidentäisi työuria, mutta pelkää, että vaikka eläkkeelle siirryttäisiin myöhemmin, työurat lyhenevät keskivaiheilta muun muassa sapattivapaiden takia.

– Onhan tämä aika mekanistinen ajattelutapa. Ensin opiskellaan, sitten ollaan töissä putkeen ja jäädään eläkkeelle. Esimerkiksi Etlan tutkijat ovat korostaneet, että työelämä on muuttumassa yhä huokoisemmaksi, eli ihmiset ottaa sieltä välistä esimerkiksi sapattivuosia. Jos tämä ratkaisu aiheuttaa sen, että ihmiset alkavat vetää lonkkaa siinä keskellä työuraansa, niin eihän se tätä ongelmaa millään ratkaise, Ruuskanen sanoo.

Eläkeputken, osa-aikaeläkkeen tai työelämän laadun parantamisesta käytyjen keskustelujen ratkaisuista ei vielä ole vielä yksityiskohtaisia tietoja. Ruuskanen muistuttaa, että keskeinen ongelma ei niinkään ole se, että vanhuuseläkkeelle jäädään tietyn ikäisenä, vaan se, että Suomessa on valtava työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään melko Suomessa varhaisessa vaiheessa, sekä mielenterveydellisistä että fyysisistä syistä, muun muassa tukirangan sekä muissa liikuntaelimissä olevat sairaudet ovat iso tekijä työkyvyttömyyseläkkeissä.

– Tämän työkyvyttömän väestön toimeentulon hoitaminen tämän eläkejärjestelmän puitteissa on iso haaste. Se myös ajaa näitä keskimääräisiä, odotettavissa olevia eläkkeellesiirtymisikiä alas. Työmarkkinaosapuolet ovat korostaneet työhyvinvoinnin merkitystä, että ihmiset jaksaisivat olla työpaikalla pidempään, eikä sitten jouduttaisi työkyvyttömyyseläkkeelle, Ruuskanen sanoo.

Henkisesti tai fyysisesti erityisen raskaista töistä pääsisi sovun mukaan eläkkeelle 38 työvuoden jälkeen. Jokainenhan tekee omasta mielestään henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä, vakuutustieteen professori Ruuskanen sanoo.

– Eihän kaikissa ammateissa ole edes toivottavaa, että olet 63-vuotiaaksi tai 65-vuotiaaksi asti töissä, hän muistuttaa.

Korjattu 26.9. kello 9.20 Ruuskasen titteli oli aiemmin väärin, nyt oikeassa muodossa vakuutustieteen professori.