Mistä puhutaan, kun puhutaan nukahtamislääkkeiden vaaroista?

Nukahtamislääke toimii mainiosti silloin tällöin käytettynä, ja pilleripaketista on yllättävää hyötyä myös yöpöydän laatikossa. Lääkäreillä on kuitenkin hyvät syyt varoittaa lääkkeen jatkuvasta käytöstä, sanoo turkulainen unitutkija ja gynekologi Päivi Polo.

terveys
Unettomuus.
Yle

Keskushermostoon vaikuttavat nukahtamislääkkeet ovat monille pelottavia kemikaaleja – toisille bentsodiatsepiini on pelastusrengas yöpöydän laatikossa.

Miksi unilääkkeillä on huono maine?

Onko kyse pelkästään siitä, että lääkärit eivät halua aiheuttaa ihmisille riippuvuutta? Kauhistuttaako maallikkoa mielikuva hoitolaitoksista, joissa vanhuksia lääkitään uneen?

Lääke voi lopulta turmella unta

Dosentti Päivi Polon mukaan suurin osa lyhytaikaisesti, silloin tällöin käytetyistä nukahtamislääkkeistä toimii hyvin. Ne ovat kelpo lääkkeitä, joita pyydetään ja määrätään paljon yhteiskunnassa, joka ei suosi unta.

Polo on gynekologi ja unitutkija Turun yliopistosairaalassa. Hän on myös mukana työryhmässä, joka on laatinut unettomuuden hoitoon päivitetyn Käypä hoito -suosituksen. Edellinen on vuodelta 2004, ja uusi tulee julki joko tänä tai ensi vuonna.

Polo ymmärtää nukahtamislääkkeeseen turvautuvia.

– Minulla on potilaita, jotka pitävät lääkepakettia yöpöytänsä laatikossa turvanaan.

Lääkärit kuitenkin tietävät, että nukahtamislääkkeissä on ongelmansa: Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat vaikuttaa seuraavan päivän suorituskykyyn ja vireystilaan. Lisäksi jatkuvaan käyttöön tottuu, ja mikä ikävintä, annosta pitää nostaa entisen tehon aikaansaamiseksi.

Lopulta voi käydä niin, että lääkkeet heikentävät unen säätelykykyä aivoissa, eli helpottava lääke alkaakin huonontaa unta. Tämä on Polon mukaan tärkein syy siihen, miksi lääkärit ohjaavat potilasta lyhytaikaiseen lääkkeen käyttöön.

Pitkäaikaiskäyttäjien hitaat reaktiot yllättivät tutkimuksessa

Erityisesti hormonaalista unettomuutta tutkinut Polo kertoo, että kesän kynnyksellä julkaistu Juha Puustisen väitöskirja toi ilmi huolestuttavaa tietoa unilääkkeitä pitkään käyttäneiden yli 55-vuotiaiden kognitiivisista taidoista.

Muistiin, keskittymiskykyyn ja reaktionopeuteen liittyvät taidot eivät lääkkeitä syöneillä olleet lääkkeitä käyttämättömien ikätoverien tasolla edes puolen vuoden kemikaalitauon jälkeen. Vieroitus oli varmistettu verikokein.

Reaktionopeutta mitattiin melko yksinkertaisilla, vikkelyyttä ja oivaltamista mittaavilla testeillä, joissa nukahtamislääkkeisiin kauan turvautuneet menestyivät selvästi muita huonommin.

– Käytännössä reaktioiden hidastumisesta on haittaa liikenteessä, jos ei esimerkiksi huomaa jarruttaa tarpeeksi nopeasti.

Aivovaikutukset ovat kauaskantoisia

Tutkimustulokset ovat synkähköjä, koska niiden perusteella on ilmeistä, että nukahtamislääkkeillä on aivoihin pitkäaikaiset vaikutukset, Polo sanoo.

Hänen mukaansa tutkitut eivät ole olleet lääkkeen suursyömäreitä.

Tulokset enteilevät potilaalle lisää vaikeuksia vanhetessa: työpaikalla pitäisi pärjätä kehnoilla hoksottimilla, eikä elämää tee helpoksi sekään, jos jokin perussairaus lääkityksineen alkaa koetella kuntoa.

Päivi Polo patistaa uniongelmaista hakemaan apua.

– Mikäli nukahtamislääkkeen annos on vuosia pysynyt hyvin minimaalisena, esimerkiksi neljäsosatablettina, lääkeaineen vaikutus aivoihin ei liene merkittävä, Polo arvioi.

Näin pieni annos on hänen mukaansa lähinnä lumelääkehoitoa. Tällä annoksella on pärjännyt moni Polon omista potilaista.

Hormonihoito ja uniterapia auttavat

Päivi Polo on tuonut unettomuuden Käypä hoito -suosituksen päivitettyyn versioon mukaan vahvan naisnäkökulman.

– Joskus unihäiriöt voivat olla vaihdevuosien ainoa oire.

Päivi Polo

Hänen mukaansa hormonaaliset seikat ovat erittäin tärkeitä naisen unettomuutta hoidettaessa. Uniongelma voi alkaa raskausaikana.

– Joskus unihäiriöt voivat olla vaihdevuosien ainoa oire. Unenaikaiset kuumat aallot ja öiset hikoilut voivat olla niin lyhytaikaisia, että ne herättävät, mutta muuten niitä ei huomaakaan.

Unen laatu paranee hormonihoidon avulla, ja sellaisen Polo mielellään määrää vaihdevuosi-ikäiselle, huonosti nukkuvalle potilaalleen.

Paitsi estrogeenin lasku, myös stressihormonien nousu pitää ihmistä hereillä väärään aikaan. Siksi Polo määräisi alati huolestuneelle potilaalleen stressaamistunnin iltapäivälle.

– Silloin voisi surra asioita. Ongelmien ajattelu illalla pitäisi kieltää lailla.

Tuoreessa univaikeuksien hoitosuosituksessa pyritään hakemaan lääkkeettömiä vaihtoehtoja. Näistä kognitiivinen uniterapia on osoittautunut toimivaksi.

Päivi Polo harmittelee uniterapeuttien vähyyttä maassamme.

– Uniterapeuteista on pulaa. Heitä tarvittaisiin paljon enemmän.