1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Pojittelua, kyseenalaistamista ja silmien sulkemista – entiset, nuoret ministerit muistelevat uransa alkua

Yle Uutiset haastatteli neljää kuuluisaa politiikan ammattilaista eri vuosikymmeniltä.

Uuden ympäristöministerin Sanni Grahn-Laasosen (kok.) valinta sai monen tietokoneen näppäimistön sauhuamaan. Muun muassa Yle Uutisten Facebook-sivulla (siirryt toiseen palveluun) Grahn-Laasosen (31) valintaa puolustettiin ja kritisoitiin voimakkaasti. Kriitikot kiinnittivät huomiotaan uuden ministerin ikään ja kokemukseen – tai lähinnä sen puutteeseen ympäristöasioista. Myös Arkadianmäellä (siirryt toiseen palveluun) ja mediassa (siirryt toiseen palveluun)ihmettelitiin Grahn-Laasosen valintaa.

Pienenä poliittisen historian kertauksena on syytä muistuttaa Rafael Paasion toisesta hallituksesta vuodelta 1970. Tuolloin demareiden vähemmistöhallitukseen nousi monta nuorta ministeriä, kuten Ulf Sundqvist, joka oli ja on yhä Suomen kaikkien aikojen nuorin ministeri. Sundqvist oli 27-vuotias. Paasion hallituksesta käytettiin leikkimielisestii nimitystä "Nappulaliiga".

Yle Uutiset haastatteli neljää politiikan ammattilaista, jotka ovat päässeet itse valtakunnan politiikan valokeilaan nuorella iällä ja ilman kokemusta ministerin vaativasta tehtävästä.

Paavo Väyrynen

Paavo Väyrynen kuvattuna vuonna 1975. Kuva: Yle

Politiikan konkari, keskustan europarlamentaarikko Paavo Väyrynen (s.1946) nousi 29-vuotiaana Martti Miettusen hätätilahallituksen opetusministeriksi vuonna 1975. Väyrysellä oli tätä ennen jo ikäänsä nähden pitkä kokemus politiikasta, koska hän oli noussut 23-vuotiaana eduskuntaan ja hän oli toiminut pääministerin sihteerinä.

Väyrynen ei koe kohdanneensa ikäänsä kohdistuvaa suurempaa ennakkoluuloa nuorena ministerinä toimiessaan.

– Kyllä sitä kritiikkiä jonkin verran tuli, mutta se ei ole jäänyt mitenkään päällimmäisenä mieleen.

Väyrynen arvioi, että median suhtautuminen ministereitä kohtaan on muuttunut.

Olosuhteet ovat totaalisesti muuttuneet ja myöskin ne vaatimukset, jotka ministerille asetetaan

Paavo Väyrynen

– Ylipäänsä median kriittisyys on kasvanut. Tilanne on aika lailla muuttunut 70-luvun alusta. Tuolloin ministerit olivat suhteellisen vanhoja henkilöitä. Lähes kaikki olivat miehiä ja monet olivat pitkän linjan kansanedustajia. Kielitaitoa ei ollut monellakaan. Olosuhteet ovat totaalisesti muuttuneet ja myöskin ne vaatimukset, jotka ministerille asetetaan – asiavaatimukset ja julkisuuden kautta tulevat vaatimukset – ovat muuttuneet.

Väyrynen sanoo, että ennen lehtien yleisönosastokirjoitukset toimittivat nykyistä sosiaalisen median virkaa, eikä niissä henkilöön meneviä kirjoituksia esiintynyt. Väyrysen ohje nuorille ja kokemattomille ministereille on yksinkertainen.

– Kannattaa huolellisesti perehtyä asioihin, ennen kuin ryhtyy ottamaan kantaa ja toimimaan. Kuitenkin kyseessä on tehtävä, joka on ministerille uusi.

Paula Lehtomäki

Paula Lehtomäki kuvattuna 24. maaliskuuta 2003. Kuva: Jyrki Valkama / Yle

Kainuusta kotoisin oleva keskustan kansanedustaja Paula Lehtomäki (s. 1972) sai ulkomaankauppa- ja kehitysministerin salkun 30-vuotiaana Anneli Jätteenmäen lyhytaikaiseksi jääneessä hallituksessa. Tuolloin toisen kauden kansanedustaja pääsi kertaheitolla valtakunnan politiikan raskaaseen sarjaan.

– Kyllä muistan, että varsinkin alkuun, ehkä noin ensimmäisen vuoden ajan se [ikä] oli iso kysymys ja myöskin kaikissa haastatteluissa sitä käsiteltiin. Siitä se pikkuhiljaa laimeni, kun oli pidempään ollut siinä tehtävässä.

– En kokenut sitä aina epäluuloksi, vaikka nuoruus ja naiseus olivat iso teema, niin ei se pelkästään ollut kielteisessä hengessä, vaan siinä oli myös kannustusta ja rohkaisua, Lehtomäki jatkaa.

Hän arvioi, että nuorten nais- ja miesministereiden asemassa on eroja.

Eri tavalla miehiä ja naisia käsitellään politiikassa.

Paula Lehtomäki

– Eri tavalla miehiä ja naisia käsitellään politiikassa. Toisaalta naisten kohdalla on paljon hyötyjäkin. On tarjolla sen kaltaista julkisuutta, jota ei välttämättä nuorille miehille ole tarjolla. Kun itse nousin ministeriksi, niin puolueessa haluttiin nostaa nuoria naisia esille ja näkyville paikoille eli siitä [sukupuolesta] on ollut hyötyä.

Lehtomäki muistuttaa myös, että verkkokeskustelut ovat jokaisen poliitikon elämää ja valitettavasti siellä laineet lyövät erittäin korkealla.

– Seurasin aikoinaan vähän ja seuraan vähän edelleen erilaisia nettipalstoja. Pyrin tietoisesti silloin, kun on isompi mediahässäkkä käynnissä, välttelemään sitä. Jos palaute on pääasiassa asiatonta, niin en koe, että sitä on hyödyllistä katsoa.

Hänen mukaansa nuori ja kokematon ministeri voi omaksua nopeasti oman alansa tehtävät.

– Minusta on tärkeää muistaa, että ei ministerin tarvitse olla oman hallintoalansa spesialisti. Kun tehtävään on valittu, niin valitsijat ovat arvioineet, että on kyky ottaa haltuun asiat melko lyhyellä aikavälillä.

Olli-Pekka Heinonen

Olli-Pekka Heinonen kuvattuna 27. maaliskuuta 1995. Kuva: Seppo Sarkkinen / Yle

Nykyisestä valtiosihteeri Olli-Pekka Heinosesta (s. 1964) tuli 29-vuotiaana opetusministeri Esko Ahon lama-ajan hallitukseen vuonna 1994. Ennen ministerin pestiä Heinonen oli työskennellyt opetusministerin erityisavustajana kolmisen vuotta. Kansanedustajaksi kokoomuslainen Heinonen nousi vuoden 1995 vaaleissa.

– Tunsin sen toimintaympäristön hyvin, virkamiehet ja menettelytavat. Suurin asia siinä oli se, että tulin julkiseksi henkilöksi ja se oli isoin oppimisen paikka ja järkytys itselleni. 

Varmasti oli jotain irvailua ja tietyllä tavalla pojittelua.

Olli-Pekka Heinonen

Heinonen koki, että hänen nuori ikänsä ministerinä oli positiivinen asia. Muun muassa 90-luvulla suosittu, satiiirinen Iltalypsy-ohjelma otti nuoren ministerin huomioon.

– Varmasti oli jotain irvailua ja tietyllä tavalla pojittelua. En kokenut, että sekään oli Iltalypsyjä myöten pahantahtoista. Se oli ohjelman tyyliin sopivaa ja eihän siinä ketään silitelty, Heinonen muistelee.

Hän siirtyi opetusministeriön johdosta liikenneministeriön johtoon vuonna 1999. Hyppääminen toisen ministerin pestistä toiseen ei ole helppoa.

– Kyllä uuden salkun opettelussa menee pari kuukautta, että sitä kokonaisuutta saa haltuun ja se on kovaa opiskelua.

Heinosen mukaan media on muuttunut kovasti 90-luvusta.

– Kyllä se oli täysin erilaista. Tempo oli erilaista ja selvästi hitaampaa ja tapa, jolla asioita käsiteltiin, oli toisenlainen. Kyllähän toi sosiaalinen media ja siihen kytkeytyvä henkilöönmenevä ilkeys ei olisi tullut ennen kyseeseen. Se on raadollinen maailma.

Jouni Backman

Jouni Backman kuvattuna 27. maaliskuuta 1995. Kuva: Pekka Sipilä / Yle

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Jouni Backmanille (s. 1959) lankesi sisäministerin pesti vuonna 1995, kun demarikonkari Paavo Lipponen muodosti hallituksen. Backman oli noussut eduskuntaan vuonna 1987 silloisesta Mikkelin läänin vaalipiiristä. Sisäministerinä Backman tuli tunnetuksi siitä, että hän pani Suomen läänijaon uusiksi.

– Minua kohtaan oli hyvin neutraali ja asiallinen suhtautuminen, mutta jonkin verran sain kuulla varsinkin näissä hallintouudistusasioissa sellaisia kommentteja, että nuori ministeri muuttaa vanhaa, perinteistä hallintoa. Siinä käytettiin fyysistä ikää vasta-argumenttina.

Jos se olisi ollut tytöttelyä, niin se olisi ollut ehkä majesteettirikos eli kyllä tässä on sellainen ero sukupuolten välillä.

Jouni Backman

Backman koki, että keskusteluja käytiin hänen iästään ja asiantuntevuudestaan ministerin tehtävään.

– Oman eduskuntaryhmän naisilta kuulin pojittelua ja sitä kuului pari vaalikautta sen jälkeenkin, kun olin eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Se liittyi siihen, että olin pitkään eduskuntaryhmän nuorin mies. Nuoria naisia oli kylläkin ryhmässä.

Backmanin mielestä puoluetovereiden pojittelu häntä kohtaan oli hyväntahtoista, mutta asia olisi ollut toinen, jos kyseessä olisi ollut nainen.

– Jos se olisi ollut tytöttelyä, niin se olisi ollut ehkä majesteettirikos eli kyllä tässä on sellainen ero sukupuolten välillä.

Hänen mukaansa sosiaalinen media on nykypäivänä muuttanut politiikan julkisuutta ja palaute tulee välittömästi, kun ennen palaute tuli kirjeitse tai rajunakin, mutta suodatettuna yleisönosastokirjoitteluna.