Ympäristökatastrofi saavutti huippunsa: Araljärven pääallas kuivui kokonaan

Araljärven pääallas on nyt vain pöllyävää hiekkaa. Vielä 50 vuotta sitten järvi oli kuuluisa suurista kalansaaliistaan.

Ulkomaat
Satelliittikuvat Araljärvestä vuosilta 2000 ja 2014.
Satelliittikuvat Araljärvestä vuosilta 2000 ja 2014.Yle Uutisgrafiikka, lähde: NASA

Maailman ehkä suurin ympäristökatastrofi on saavuttanut päätepisteensä, kertoo saksalaislehti Zeit (siirryt toiseen palveluun). Lehden julkaisemien satelliittikuvien mukaan Araljärven pääallas on kuivunut lopullisesti.

Kazakstanin ja Uzbekistanin välillä sijaitseva Aral oli aikoinaan maailman neljänneksi suurin järvi. Toisen maailmansodan jälkeen, jolloin maat olivat vielä osa Neuvostoliittoa, järveen virtaavien jokien vettä alettiin käyttää peltojen, varsinkin puuvillan kasteluvetenä.

Seurauksena oli, että järveen laskeva vesimäärä väheni huomattavasti ja järvi alkoi kutistua. Samalla alueen ilmasto muuttui aavikoksi, mikä johti paikalliseen ilmastonmuutokseen - sademäärä alkoi vähetä.

2000-luvun alussa järvi jakautui kahteen osaan. Järveen laskeviin jokiin rakennettiin vuonna 2005 pato, joka ohjasi pääosan vedestä pienempään, pohjoiseen altaaseen. Suurempi eteläinen allas jätettiin vähitellen kuivumaan. Nyt satelliittikuvista ei enää nähdä pienintäkään vesimäärää, vaan pelkkää hiekka-aavikkoa.

Neuvostoliiton aikaan Araljärvellä oli laajaa kalateollisuutta ja Aralskin kaupunki oli sen keskus. Nykyään aavikolle on jäänyt suuria kalastusaluksia, jotka hiljalleen ruostuvat.

Järven kuivuminen ei ole ainoa aluetta haitannut ympäristökatastrofi. Järven pohjan hiekka sisältää haitallisia aineita, jotka hiekkamyrskyjen seurauksena nousevat ilmaan ja lentävät laajalle laajalle ympäristöön. Maassa kerrotaan olevan jopa Neuvostoliiton aikaisten ydinkokeiden aiheuttamia radioaktiivisia jäämiä.

Pohjoisen altaan pelastamiseksi tehdään työtä. Vedenpinta onkin padon avulla saatu nousemaan ja veden suolapitoisuus laskemaan.