1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Porin Puuvilla muuttuu vastustuksesta huolimatta

Tutkija pitää hyvänä Porin Puuvillan ostoskeskuksen aiheuttamia tunnekuohuja. Kulttuuriperinnön tutkija Anna Sivula on seurannut mielenkiinnolla puuvillatehtaan alueen rakennustöiden herättämiä reaktioita porilaisissa. Kaupunkilaisten reaktiot muutoksiin ovat voimakkaita, vaikka tehdasalue on muuttunut jokaisena vuosikymmenenä sen perustamisesta alkaen. Muutosvastaisuus on merkki siitä, että kultuuriperinnön vaaliminen on ihmisille tärkeää.

Kultuuriperinnön tutkija Anna Sivula. Kuva: Jari Laasanen / Yle

Porin Puuvillatehdas on kaupungin teollisen menneisyyden symboli, jonka toiminta hiipui vuonna 1981 sattuneen tuhoisan palon jälkeen. Alue on ollut ennen sitä ja sen jälkeen jatkuvassa muutoksessa. Nyt Puuvillaan rakennetaan suuri ostoskeskus, mikä on herättänyt kaupunkilaiseissa suuria tunteita. Moni porilainen on sitä mieltä, ettei moderni sovi vanhan rinnalle. Puuvillan alue ei ole kuitenkaan yhden aikakauden muistomerkki.

–  Puuvillatehtaalle on tyypillistä, niin kuin tuon ajan teollisuusrakennuksille usein, että jokainen vuosikymmen jättänyt siihen oman jälkensä. Ensimmäiset muutokset, melko vaatimattomaan 1900-luvun alussa Kokemäenjoen rantaa koristaneeseen rakennukseen, tehtiin jo vuonna 1912. Sen jälkeen jokaisella vuosikymmenellä tähän on lisätty jotakin, kertoo kulttuuriperinnön tutkija, Anna Sivula Turun yliopistosta.

Puuvillan alati vaihtuvat kasvot

Porin Yliopistokeskuksen kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen historian lehtorina toimiva Sivula on seurannut mielenkiinnolla työpaikkansa ympärillä tapahtuvaa muutosta ja ihmisten reaktioita muutoksiin.

– Sen palon jälkeen kutomon muurissa oli jonkin aikaa sahalaitaisen katon muoto, mutta se purettiin. Tämä aiheutti porilaisessa puuvillatehdasta symbolina pitävässä yhteisössä hyvin voimakkaan reaktion. Siinä oli kajottu johonkin sellaiseen mihin ei olisi voinut kajota, Anna Sivula pohtii.

Vastaava tilanne toistui, kun Puuvillan ostoskeksusta alettiin rakentaa.

– Tänä vuonna nähtiin kulttuuriperinteen tutkijan näkökulmasta hirveän kiinnostava keskustelu. Tästä samaisesta muurista oli ilmeisesti purettu vähän enemmän, kuin oli sovittu. Tähän paikallinen kultuuriperintöyhteisö, eli ihmiset joille tällä rakennuksella on historiallisen symbolin arvo, reagoivat hyvin voimakkaasti. Reaktio on kiinnostava, koska sen ytimessä on se, että tätä rakennusta ei saisi muuttaa.

Vain muutos on pysyvää

 Ihmisen muisti on lyhyt, eikä menneitä muutoksia muisteta kovin kauaa. Muutosvastaisuus on yleisinhimillinen piirre. Se kertoo siitä, että joillain rakennuksilla on symboliarvoa.

– Se on ikäänkuin kulttuuriperintöprosessin käynnistämisen tunnusmerkki, että ihmiset huolestuvat ja ilmaisevat, että älkää viekö tätä meiltä, tämä on meille tärkeä. Ei se sen monimutkaisempaa ole, Anna Sivula kiteyttää.