Jari Korkki: Risainen elämä

Kaiken muun lisäksi Juice Leskinen oli myös äärimmäisen nerokas anagrammitaiteilija, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.

Jari Korkki
Jari Korkki.
Jari Korkki.Lassi Seppälä / Yle

Joskus vuoden 1989 korvilla sain omituisen puhelun. Iltapäivälehden toimittaja soitti ja kysyi, miksi salailen Juice Leskisen kuolemaa. Puhelun omituisuutta lisäsi, että Juice itse oli soittanut vain puolta tuntia aiemmin ja kertonut olevansa taas siinä kunnossa, että voisi alkaa hommiin.

Tutustuin Leskiseen kuten moneen muuhunkin tamperelaiseen taiteilijaan paikallisradiossa, jossa olin noihin aikoihin töissä. Juice oli ennen sairastumistaan käynyt suunnilleen kerran viikossa nauhoittamassa satsin itse kirjoittamiaan aforismeja, joita sitten ajettiin päivittäin radiossa Frenckellin kellojen säestyksellä puolilta päivin.

Sairastumisen myötä nauhoituksiin tuli tauko, mutta nyt siis mestari oli valmis jatkamaan. Itse sain ensimmäisen opetukseni iltapäivälehtien rajusta uutiskilpailusta, kun kärkäs toimittaja ei suostunut uskomaan, että olin tosiaankin puhunut Juicen kanssa vain hetkeä aiemmin. Huhut taiteilijan kuolemasta olivat ennenaikaisia ja liioiteltuja.

Noihin aikoihin Juice kehitti itselleen uuden kielellisen harrastuksen, jossa hänen kykynsä pääsivät esiin: anagrammit. Kohdattaessa Leskinen otti tavakseen sorvata kulloisenkin keskustelukumppaninsa nimestä salamannopean anagrammin.

*Usein ne olivat *jollain tavoin kaksimielisiä, mutta samalla monesti myös purevan osuvia. Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonio tuskin arvasi mitä tuleman piti, kun epäili, ettei hänen nimestään nyt ainakaan anagrammia saa.

Naikaa nuoriso.

Monta muutakin nokkelaa anagrammia muistan, mutta jääkööt ne asianosaisten itsensä muisteltaviksi. Kaikki eivät ehkä halua muistaa.

Juice Leskisen kuolemasta on pian kahdeksan vuotta ja torstaina julkaistaan Antti Heikkisen kirjoittama elämäkerta ”Risainen elämä”. En tietenkään ole ehtinyt kirjaa lukea, mutta tv-esiintymistensä perusteella kirjailija vaikuttaa asiaansa perehtyneeltä ja sujuvasanaiselta kaverilta. Odotan lukukokemusta mielenkiinnolla.

Kirjan julkistamista juhlitaan torstaina ainakin Tampereen Pispalassa. Terveisiä vaan sinne Kujakolliin.

Nyt sen vasta tajuaa mihin tuli nuorukaisena joutuneeksi, kun kumpikin herroista kurkkii pilven reunalta.

Omat tapaamiseni Juicen kanssa olivat satunnaisia, tosin ainakin kerran tarjosin hänelle illallisen ihan viran puolesta. Yksi tapaaminen on kuitenkin ylitse muiden ja ansaitsee nyt tässä yhteydessä tulla kerrotuksi.

1980–90-lukujen taitteessa Juicen kantakapakka oli Wienerwald Ylioppilastaloa vastapäätä Tampereen Kauppakadulla. Siellä ei saanut laulaa ja yleensä henkilökunta oli määräyksestä hyvinkin tarkkana.

Leskisen kohdalla tehtiin kuitenkin poikkeuksia eikä vähiten tiernapoika-aikaan. Kerran Juice halusi olla kuningas Herodes, itseoikeutettu murjaanien kuningas oli Matti Pellonpää. Minä satuin osaamaan kuvaelman ulkoa ja niin sain kunnian olla Knihti. Mänkkiä ei tarvittu pyytämään tähteensä kynttilänpätkää.

Husaari olen minä sodassa ja urhoollinen sotamies.

Nyt sen vasta tajuaa mihin tuli nuorukaisena joutuneeksi, kun kumpikin herroista kurkkii pilven reunalta.

*Niin ne anagrammit. *Omasta lyhyestä nimestäni irtosi vain ”rokkikirja”. Jotenkin tuntui, että mestaria moinen jäi harmittamaan.

Vahvemmatkin verbit tulevat kyseeseen.

Jari Korkki
kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja