Näkökulma: Upea Kate Bush jätti sanattomaksi

Kate Bush päätti keskiviikkona 22 konsertin keikkaputkensa Lontoossa. Hän ei ollut pitänyt omaa konserttiaan 35 vuoteen. Esityksen nähnyt kulttuuritoimittaja Ville Vedenpää yrittää pukea sanoiksi, miksi poikkitaiteellinen esitys teki niin suuren vaikutuksen.

kulttuuri
Ville Vedenpää

Kate Bushin keväällä myyntiin tulleet Before the Dawn -konserttien liput menivät hetkessä. Minä olin yksi onnekkaista, joka sai lipun sinnikkäällä nettikaupan näpyttelyllä. Kaverini tokaisi tuolloin, että mistä kukaan voi tietää, minkälainen laulukunto hänellä nykyisin on. Kukaan kun ei ollut kuullut hänen esiintyvän vuosikymmeniin. En tiennyt minä, eivätkä kymmenet tuhannet muutkaan lipun hankkineet.

Mutta kannatti. Todellakin.

Lippuni oli Bushin toiseksi viimeiselle keikalle tiistaina. Laulaja oli etukäteen pyytänyt yleisöltä, ettei esityksessä kuvattaisi, jotta hänen ei tarvitsisi esiintyä kännykkäkameroille ja yllätyksellisyys säilyisi myös myöhemmin konsertin näkeville. Olin itse lukenut vain muutaman ensiarvion, joissa esitystä ylistettiin.

Omat odotukseni olivat korkealla, vaikka toisaalta ei osannut odottaa oikein mitään.

Vuosia yleisöltä piilotellut artisti aloitti esityksen kuin minkä tahansa konsertin. Yli kymmenpäisen huippumuusikoista koostuvan bändin ja minimalististen, mutta näyttävien valojen, edessä hän lauloi vaivattomasti. Ihan kuin tämä olisi vain yksi tavallisista keikoista.

Alku oli kuitenkin hämäystä. Esitys muuttui pian poikkitaiteelliseksi performanssiksi, joka vei unenomaisiin ja absurdeihin tunnelmiin. Siinä yhdistyivät musiikki, elokuva, teatteri, videotaide, jopa nukketeatteri. Tämä yhdistelmä vangitsi katsojansa.

Kate Bush oli ikään kuin päivittänyt itsensä yli 30 vuoden takaisesta ainoasta kiertueestaan tähän päivään. Pienehkön lontoolaisen teatterin lavalla nähtiin perinteisiä teatterilavasteita kuten puita ja suuri ovi, mutta myös täysin uutta tekniikkaa yleisön päällä liitäneestä helikopteria esittäneestä valomöhkäleestä lähtien. Taustagrafiikat olivat yksinkertaisuudessaan upeita. Rahaa ei oltu säästelty.

Esitys jätti katsojan suuren hämmennyksen tilaan. Tiesin nähneeni jotain todella ainutlaatuista, mutta jota ei voi sanoin kuvailla.

Siihen kun lisätään lavalla olleet esiintyjät, elementtejä oli jopa liikaa. Kaikkea ei ehtinyt huomata.

Mutta entäpä Kate Bush itse? Musiikkivideoillaan aiemmin modernin tanssin taitojaan esitellyt laulaja ei enää 56-vuotiaana lavalla tanssinut. Hän liikkui mustissa pelkistetyissä vaatteissa paljain jaloin kuin shamaani. Vain pieniä askeleita puolelta toiselle ja ainoastaan muutamat hitaat pyörähdysliikkeet.

Hän lumosi äänellään.

Se oli kirkas ja kuulas kuin ennenkin. Ikä ei ollut tehnyt tehtäväänsä. Etukäteen oli myös epäilys siitä, kuinka laulajan ääni kestää yli 20 konserttia. Helpotusta urakkaan oli tehty siten, että muutamassa kohtaa näytettiin Bushin laulua etukäteen tehdyiltä videoilta. Se ei kuitenkaan haitannut kokonaisuutta, jossa ei ratsastettu juuri lainkaan vanhoilla hiteillä.

Esiintymisjännityksestä kärsinyt Kate Bush oli yleisön edessä kuin kotonaan. Hän nautti. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Hän sanoi toiseksi viimeisessä esityksessä, että on surullista, että esitykset loppuvat.

Bush kiitteli moneen kertaan Bertie-poikaansa, joka myös esiintyi ja lauloi lavalla. Oikeastaan oli hänen ansiotaan, että äiti päätti lähteä esiintymään pitkän tauon jälkeen. Tästä vasta 16-vuotiaasta taiteilijanalusta kuulemme vielä.

Esitys jätti katsojan suuren hämmennyksen tilaan. Tiesin nähneeni jotain todella ainutlaatuista, mutta jota ei voi sanoin kuvailla. Konsertin sijaan se oli kokonaisvaltainen elämys.

Yritin myös miettiä, pystyisikö kukaan toinen artisti samaan. Ei tullut mieleen ketään. Paitsi ehkä Björk. Suuria lavarakennelmia ja hassuja asuja on kyllä nähty, mutta ei tällaista.

Vieressäni istunut brittimies tokaisi, että hulluhan se on. Ei tällaista taidetta muuten syntyisi.

Kiitos hulluus ja Kate Bush tästä pysäyttävästä taidekokemuksesta!