Pekka Ervasti: Natoon virkatyönä

Ulkoministeriön virkamiesten Nato-rynnäkkö alkoi jo 22 vuotta sitten, kirjoittaa Pekka Ervasti blogissaan.

Pekka Ervasti
Pekka Ervasti
Lassi Seppälä / Yle

*Viikolla nousi *kohtuullinen älämölö, kun ulkoministeriön Nato-kuumeiset virkamiehet ampuivat julkisuuteen oman visionsa Suomen turvallisuuspoliittisesta tulevaisuudesta. Sen mukaan olisi niin paljon selkeämpää, jos Suomi olisi läntisen sotilasliiton jäsen. Väite on murhaavan looginen omassa epäloogisessa koordinaatistossaan.

Modernin kyber-sodankäynnin oppien mukaisesti Nato-pommi losautettiin Twitterissä, juuri sillä hetkellä, kun ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) skoolasi ystävyyden ja rauhanomaisen rinnakkaiselon kunniaksi Suomi–Venäjä-seuran juhlissa Oulussa.

Oulusta palatessaan Tuomioja oli sekä hämmästynyt että kiukkuinen kuin viuhkapanoksen persuuksille saanut marjaskarhu.

Outoa, että Tuomioja joutui virkamiestensä yllättämäksi. Kyllä niin kokeneen sotaratsun olisi pitänyt tietää, että heti kun niille viskaaleille selkänsä kääntää, niin jotakin kolttosta ne koettaa.

Turvallisuuspoliittisen kamppailun veteraanit muistavat, että oikeastaan koko Nato-yhteistyö lipsahti käyntiin, kun Suomen silloinen Oslon-suurlähettiläs Kaarlo Yrjö-Koskinen kesällä 1992 ikään kuin epähuomiossa kompuroi sisään siitä ovesta, joka johti Naton odotushuoneeseen, Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoon (NACC).

Tuolloin liukumiina iski Suomessa heti tuulettimeen ja roiskeita pyyhkiessään ex-pääministeri Kalevi Sorsakin (sd.) joutui toteamaan: "Suomesta tuli NACC:n jäsen vahingonkaupalla".

Suomen turvallisuuspoliittisesta linjanvedosta on ikään kuin tullut jonkinlainen nettichatti, jossa kaikki saavat hölistä omiaan.

Kohta oltiin jo mukana Naton rauhankumppanuusohjelmassa sovittamassa puolustusvoimia yhteen suurvaltapohjaiseen sotilasjärjestelmään. Nyt suomalaiset korpisoturit ovat jo pistäneet talibaneja kuriin Naton lippujen alla Afganistanissa, Nato-joukkoja harjoittelee säännöllisesti Suomen maaperällä ja Hornetit liihottelevat milloin minkin Nato-maan sinitaivaalla ilmavalvontaa suorittamassa.

Hallituksen viimeisessä turvallisuuspoliittisessa selonteossa jo aprikoitiin, mahtaako Suomi enää oikeasti mikään liittoutumaton maa ollakaan. Arvion olivat sinne kirjanneet – ketkäpäs muut kuin virkamiehet.

Poliitikkojen tehtäväksi on tapahtuneiden tosiasioiden edessä silmät saturnuksenrenkaina vakuutella, ettei Suomen linja mihinkään ole muuttunut, eikä tässä olla yhtään lähempänä Natoa kuin ennen. Virkamiehet ja kenraalit siellä takarivissä nyökyttelevät synkronissa, mutta pieni virne suupielessä.

Reaktiot ulkoministeriön poikien tuoreeseen Nato-ylläkköön ovat nekin noudattaneet tuttua marssijärjestystä.

Ne, jotka vastustavat liittoutumista – kuten Tuomioja – ovat äänekkäästi paheksuneet.

Ne, jotka haluat Suomen Natoon – kuten pääministeri Alexander Stubb (kok) – ovat korostaneet, että pitäähän virkamiehilläkin sananvapaus olla. Suomen turvallisuuspoliittisesta linjanvedosta on ikään kuin tullut jonkinlainen nettichatti, jossa kaikki saavat hölistä omiaan – paitsi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ylin auktoriteetti, tasavallan presidentti, joka on viimeisimmän kahakan aikana pannut täyden radiohiljaisuuden päälle.

Ja kauniiksi lopuksi: mikään suomalainen turvallisuuspoliittinen dialogi ei olisi täydellinen, ellei lopuksi näyttämölle kapuaisi ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok.) kuin ranskalaisen bulevardifarssin petetty aviomies äimistelemään, että "miksi kukaan ei ole kertonut minulle mitään".

Voisko pääministeri opettaa Primulan merikotkan käyttämään Twitteriä?

Blogin kirjoittamisen jälkeen presidentti Sauli Niinistö on kommentoinut ulkoministerion tulevaisuuskatsauksen Nato-linjausta.

Pekka Ervasti
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan päällikkö