Juha Vainio avoimena puoli vuotta ennen kuolemaansa: "Minulla on ollut tuuria, että olen saanut tällaisen jatkoajan"

Keväällä 1990 Juha Vainio kiersi Suomea konserttikiertueellaan. Tuolloin antamassaan avoimessa haastattelussa hän arvioi mm. elämänsä käänteitä. "On tässä tuskaakin ollut, mutta positiiviset asiat ovat päällimmäisenä", Vainio sanoi tuolloin.

Kotimaa
Junnu Vainio Värivalot ja liukas lattia -ohjelmassa (26.11.1988)
Juha Vainio kiersi Suomea konsertoimassa keväällä 1990. Kiertueen pysähtyessä Imatralla Vainio istahti mikrofonin ääreen Marja Mäki-Kuhnan haastateltavaksi. Puoli vuotta ennen kuolemaansa antamassaan haastattelussa Vainio puhuu urastaan, työstään, sanoituksistaan ja elämästään.

Huhtikuussa 1990 Juha Vainion kiertue pysähtyi Imatralle. Tuolloin 52-vuotias Vainio arvioi elämäänsä avoimesti Marja Mäki-Kuhnan haastattelussa.

– Mulla on kaikki aistit kunnossa. Saan elää vapaassa maassa, jonka isät ovat itsenäisenä myös pitäneet. Ihmiset ovat ihan kivoja, sitä kautta elämäkin on ihan mukavaa. Eihän tässä mitään hätää ole, Vainio totesi naurahtaen.

Ihmiset ovat ihan kivoja, sitä kautta elämäkin on ihan mukavaa. Eihän tässä mitään hätää ole.

Juha Vainio keväällä 1990 antamassaan haastattelussa.

Haastattelussa Vainio kävi läpi mm. 70-luvulla tapahtunutta raitistumistaan. Hänen mukaansa raitistuminen sinällään ei ollut riittävää, vaan myös sen hyväksyminen oli tärkeää.

– Jos ihmiselle tulee alkoholin kanssa vaikeuksia ja hän oivaltaa sen itse ja tarjotaan mahdollisuutta elää ilman viinaa ja myös hyväksyä se, niin onhan se minulle ehdottomasti tärkein asia mitä minulle on tapahtunut. Nämä laulujen tekemiset ja räpellykset ovat toisarvoisia asioita, kun elämästä on kyse, Junnu arvioi tuolloin.

"Elämä on yksi suora lähetys"

Vainio arvioi haastattelussa myös oman elämänsä ylä- ja alamäkiä.

– Tämä on yksi suora lähetys, joka kestää määrätyn ajan. Jotkut lyhentävät sitä viinapullolla ja jotkut haulikolla. Minulla on ollut tuuria, että olen saanut tällaisen jatkoajan. On tässä tuskaakin ollut, mutta kyllä mä kirjaisin positiiviset puolet määräävimmiksi, hän pohti tuolloin.

Tuossa vaiheessa Vainio oli lopullisesti vakiinnuttanut asemansa suomalaisten iskelmäikonien joukossa. Uransa alkuvaiheessa Vainio oli leimallisesti sanoittaja, mutta 70-luvun lopulta lähtien hänen omat sävellyksensä saivat ilmaa siipiensä alle.

Riimittely alkoi jo lapsena

Oman arvionsa mukaan 90-luvun alkuun mennessä Juha Vainio oli tehnyt yli 2400 tekstiä tai sävellystä. Riimittely oli hänelle peruja lapsuudesta.

– Lapsuudenkodissa harrastettiin musiikkia. Äitini puolelta kaikki miespuoliset olivat joko ammattimuusikoita tai hyvätasoisia harrastajia, Vainio kertoi tuolloin taustastaan.

Vainio kertoo, että hänen kerrottiin riimitelleen jo pienenä poikana ja laulun pariin hän pääsi Kotkan Lyseon kuoropojissa.

– Siellä oli erittäin innostava kuoronjohtaja Arvo Vainio. Hän innosti minut laulumusiikin pariin, Juha Vainio muisteli.

Kotkan musiikkiopiston pianonsoiton opinnot eivät Vainiolle sopineet ja jazz-musiikki alkoi vetää varhaisteiniä nopeasti mukanaan.

– Kotkassa oli tuolloin erittäin aktiivisia muusikoita ja minä aloin kulkea heidän perässään. Jostain syystä he hyväksyivät minut joukkoonsa. Ehkä ei niinkään soittajana, vaan mukavana kaverina ja juttuseurana. Nyt olen heidän kanssaan tällä kiertueella, Juha Vainio kertoi toinen huhtikuuta 1990 antamassaan haastattelussa.