Roolihahmosta voi irrottautua tirauttamalla itkun

Näyttelijä osaa yleensä jättää roolin teatterin lavalle. Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa, pohtii näyttelijä. Joka tapauksessa näyttelijä joutuu työssään käymään läpi tunteiden koko skaalan.

kulttuuri
Orkesteri -The Everlast -näytelmä KOM-teatterissa.
Orkesteri The Everlast -näytelmässä KOM-teatterissa.Yle

Aina välillä sanotaan, että nyt joku ottaa roolia. Näyttelijälle roolin ottaminen on työtä, jatkuvaa toisen ihmisen hahmoon sujahtamista. Miten sitten näyttelijä pystyy hallitsemaan sitä, että roolihahmo pysyy lavalla sekaantumatta muuhun elämään?

– Sehän on puhtaasti ammattitaitoa, sanoo porilaisen Rakastajat-teatterin näyttelijä ja johtaja Angelika Meusel.

Prosessin aikana esitystä harjoitellaan ja roolitettava henkilö on ajatuksissa koko ajan mukana, kun sitä työstää.

– Silloin voi olla pikkuisen poissaoleva ja kotona huomautellaan, että missä ajatuksesi ovat – mutta kun esitys on valmis, kyllä sen lavalle jättää.

Siinä voidaan tirauttaa pienet itkutkin, jotta pystytään erottamaan oma minä roolihenkilöstä.

näyttelijä, teatterinjohtaja Angelika Meusel

Keskustelu ja itkut auttavat irtaantumaan

Joskus näyttelijälle voi olla kuitenkin hyvin vaikeaa päästä roolista takaisin omaan itseensä, jos aihe tulee todella iholle.

– Siihen auttaa se, että harjoituksissa keskustellaan paljon ja siinä voidaan tirauttaa pienet itkutkin, jotta pystytään erottamaan oma minä roolihenkilöstä. Joka roolihenkilössä on myös omaa itseä. Omasta itsestähän näitä ammennetaan.

Angelika Meusel sanoo, että hänen urallaan mikään rooli ei ole kuitenkaan jäänyt sananmukaisesti päälle. Uransa alkuhetkiltä Irlannista Dublinista hän muistaa erityisen vaikean roolityön.

– Se oli hyvin koskettava monologi. Äiti tappoi suunnattomassa ahdistuksessa oman lapsensa ja se oli aivan hirveätä miettiä, että millaisessa tilanteessa sellaiseen voisi joutua.

Näyttelijä joutuu roolitaiteiluissaan käsittelemään myös melkomoista tunteiden skaalaa. Teatterinteko elää tunteista.

–Teatterin tarkoitus on koskettaa ja silloin asioiden täytyy koskettaa myös itseä.

Joskus olen joutunut pidättelemään muutamat sisäiset naurut, kun olen tajunnut, että juttelemaan tuleva puhuukin roolihenkilölle.

näyttelijä, teatterinjohtaja Angelika Meusel

Baaritiskillä joku juttelee roolihahmolle

Vaikka näyttelijä pystyykin jättämään roolin näyttämölle, aina katsoja ei koe samalla tavalla. Angelika Meusel tunnistaa tilanteen.

– Toisaalta se on huvittavaa, mutta toisaalta tulee myös olo, että okei olen ollut uskottava.

Hän kertoo esimerkin baaritiskiltä.

– Joskus olen joutunut pidättelemään muutamat sisäiset naurut, kun olen tajunnut, että juttelemaan tuleva puhuukin roolihenkilölleni, että kyse ei ole minusta vaan näytelmästä, jossa ihminen on minut nähnyt. Mutta ei se mitään. Sellaista elämä on. Tämä ammatti saattaa herättää ihmisissä vaikka minkälaisia reaktioita.