yle.fi-etusivu

Näkökulma: Lain nimessä, lopettakaa koulukiusaaminen!

Suomessa koulukiusaamisen kanssa kamppailevat ovat lähes lainsuojattomia. Olisi korkea aika laatia laki koulukiusaamista kaitsemaan, kirjoittaa toimittaja Ami Assulin.

Näkökulmat
Ami Assulin Näkökulma-kuva piirros
Stina Tuominen / Yle

Olen ällikällä lyöty. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on juuri kieltäytynyt kutsusta Ajankohtaisen kakkosen Koulukiusaamis-illan chatiin. Syy on se, ettei lapsiasianvaltuutettu voi kommentoida yksittäisiä tapauksia tai puuttua niihin.

Ei, vaikka kyse on lasten terveydestä, turvallisuudesta ja pahimmillaan ihmisoikeusloukkauksesta.

Siis mitä?

Asia on valitettavasti juuri näin. Koulukiusaamisen kanssa kamppailevat ovat Suomessa, toisin kuin monissa muissa maissa, liki lainsuojattomia.

Olen oppinut paljon uutta valmistellessani Ajankohtaisen kakkosen 7.10 pidettävää Koulukiusaamis-iltaa.

Perusopetuslaki ja lasten oikeuksien sopimus toki sanovat, että koulun tulee olla turvallinen paikka, joten periaatteessa koulun henkilökunnalla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen.

Mutta ellei siihen sittenkään puututa, ei ole mitään tahoa, joka voisi ottaa kantaa asiaan ja huolehtia siitä, että se selvitetään.

Olen oppinut paljon uutta valmistellessani Ajankohtaisen kakkosen 7.10 pidettävää Koulukiusaamis-iltaa. Olen saanut jututtaa niin kiusaajia kuin kiusattujakin, puhua viranomaisten, tutkijoiden, juristien ja monien muiden asiantuntijoiden kanssa. Olen omin silmin nähnyt, miten paljon Suomessa tehdään koulukiusaamisen kampittamiseksi ja kuullut niin monen sanovan, ettei se silti auta.

Olen samaa mieltä kuin Suomen ensimmäisessä, akateemisessa lapsen oikeuksiin liittyvässä virassa työskentelevä lapsi- ja koulutusoikeuden apulaisprofessori Suvianna Hakalehto-Waino Itä-Suomen yliopistosta. Hän pitää katastrofaalisena, ettei oppilailla ja vanhemmilla ole käytettävissään tehokkaita keinoja silloin, kun he ovat tyytymättömiä koulun toimintaan kiusaamistilanteissa. Suomessa ei ole mitään viranomaista, joka valvoisi, miten koulut puuttuvat kiusaamiseen.

– En usko, että kiusaamiseen suhtaudutaan kaikkialla vakavasti ennen kuin lakia muutetaan. Kukaan ei edelleenkään tiedä, mitä kouluissa tapahtuu. Keskeinen ongelma on opetustoimesta puuttuva valvonta: meillä ei ole systemaattista tietoa siitä, miten koulussa puututaan kiusaamiseen. Kyse on oikeudellisista velvoitteista, lasten ihmisoikeuksista, turvallisuudesta ja terveydestä, Hakalehto-Wainio selvittää.

Pelastakaa koulukiusattu -tutkimuksen hankejohtaja, tutkijatohtori Niina Mäntylä Vaasan yliopistosta on samoilla linjoilla.

– Vastuun jakautuminen pitäisi kirjata konkreettisesti lainsäädäntöön. Nykyiset keinot eivät hyödytä mitään – kun ei ole säädöksiä, ei voi rangaista. Toimintaa ja vastuun jakamista helpottaisi, jos olisi laki, jonka avulla lapsella olisi oikeasti mahdollista saada korvausta kärsimyksistä, Mäntylä sanoo.

Kansanedustaja Timo Heinonen (kok) teki lakialoitteen koulukiusaamisen kriminalisoinnista keväällä 2012. Se jumittaa edelleen lakivaliokunnassa.

Toisaalta, mitä sekään auttaa, jos tekijä on alle 15-vuotias?

Toisaalta, mitä sekään auttaa, jos tekijä on alle 15-vuotias?

Kyllä se auttaisi.

Vaikkei alle 15-vuotias voikaan saada rangaistusta rikoksen tekemisestä, hän on silti korvausvelvollinen aiheuttamastaan vahingosta. Alle 15-vuotiaiden vahingonkorvauksia voidaan sovitella ja viime käydessä asianomistaja voi viedä vahingonkorvauksen siviilikanteella oikeuteen myös silloin, kun kyseessä on alle 15-vuotias.

Oikeuden päätöksen jälkeen maksu voidaan siirtää ulosottoon ja periä siinä vaiheessa, kun maksaja on täyttänyt 18 vuotta. Lapsiin voidaan myös kohdistaa ns. lastensuojelullisia toimenpiteitä, kuten lastensuojeluilmoitus tai huostaanotto.

Toki laki kieltää jo nykyisellään muun muassa varastamisen ja pahoinpitelyn. Koulukiusaamisen kriminalisointia vastustavat pelkäävät kiusaajien leimaantuvan ja sitä, että kriminalisointi siirtäisi kiusaamistapaukset entistä visummin piiloon. Ikuisuuskysymys kuuluu: miten määritellään koulukiusaaminen?

Silti.

Kiusaamisen kriminalisointi auttaisi siksikin, että kynnys olla tuhma kiusaaja on matalampi kuin kynnys tehdä jotakin laitonta, rikollista.

Mitä enemmän opin, sitä enemmän minua ihmetyttää: Niina Mäntylän mukaan vain viidesosassa koulujen tiedossa olevista kiusaustapauksista kiusaaminen saadaan loppumaan. Usein se alkaa uudestaan.

Ruotsissa on toisin: vastuu ja ilmoitusvelvollisuus on jaettu monille aina koulun henkilökunnasta rehtoriin ja viranomaisiin. Ruotsalaisilla on myös lapsi- ja oppilasasiamies, jolla on mahdollisuus saattaa vahingonkorvauskanne tuomioistuimeen.

Kynnys olla tuhma kiusaaja on matalampi kuin kynnys tehdä jotakin laitonta, rikollista.

Suvianna Hakalehto-Waino huomauttaa, että viime kädessä kysymys on poliittisesta tahdosta.

– Esimerkiksi Kiva koulu -hanke on todella kiva asia, mutta sen toteutumista pitäisi seurata. Kiusaamista ei voi poistaa ja on epäasiallista sanoa, että meidän koulussa ei kiusata. Kiusaamista ei voida poistaa kokonaan, mutta siihen voi puuttua ja sitä voi ennaltaehkäistä. Kiusaamisessa on kyse ihmisoikeusloukkauksesta ja monet lapset Suomessa ovat sen kohteena, hän summaa.

Suomessa lapsiasiavaltuutetun tehtävä määritellään näin:

Lapsiasiavaltuutettu edistää lapsen oikeuksien toteutumista… hän herättelee päättäjiä ja vaikuttaa yhteiskuntapolitiikkaan puhumalla lasten puolesta. Valtuutettu on lasten äänen vahvistaja ja lapsipolitiikan sillanrakentaja. Työn perusta on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa, jonka toteutumista valtuutettu arvioi ja edistää yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla.

Siis periaatteessa. Käytännössä valtuutettu ei ratkaise yksittäisten lasten tai perheiden asioita eikä voi muuttaa muiden viranomaisten päätöksiä. Eikä voi siksi myöskään puhua niistä Ajankohtaisen kakkosen Koulukiusaamis-illan chatissa.

Lain nimessä, tehkää vihdoinkin loppu koulukiusaamisesta!

Suvianna Hakalehto-Wainio ja Niina Mäntylä ovat mukana Ajankohtaisen kakkosen Koulukiusaamisillassa TV2:ssa 7.10.2014.