Taiteilija Samuli Heimonen maalaa nyt värikkäitä maisemia – "Se on kuin rakentaisi legoilla"

Taiteilija Samuli Heimosen uusia teoksia luonnehtii maisemallisuus. Teosten mittakaava on muuttunut, ja eläimet ovat siirtyneet maalauksen etualalta maiseman yksityiskohdiksi. Heimosen laaja näyttely on parhaillaan esillä Mikkelin taidemuseossa.

kuvataide
Kuvataiteilija Samuli Heimonen ateljeessaan Kangasniemellä.
Kuvataiteilija Samuli Heimonen ateljeessaan Kangasniemellä. Maria Bonnor / Yle

Värit ovat ensimmäinen asia, joka kiinnittää huomion Samuli Heimosen uusissa teoksissa. Jos teosten väriskaala liikkui ennen mustan ja valkoisen välillä, nyt käytössä ovat purppuranpunainen sekä sinisen ja vihreän eri sävyt.

– Se säteilee aiheesta. Kun ajatuksena on maisemallisuus tai tila, jokin laajempi tai loppumaton, niin on hirveän luontevaa, että väri tulee maalaamiseen mukaan. Siinä mustavalkoisen keinot ei olleet enää riittäviä, Heimonen kertoo.

Perinteinen ekspressivinen värimaalaaminen on kuitenkin Heimoselle vierasta.

– Mun tapa ottaa väriä mukaan on pointillistinen. Väri koostuu pisterykelmistä, jossa on pieniä pisteitä eri väreillä. Ajattelen, että maalaamisessa on rakentamisen ajatus, se on vähän kuin legoja. Mä laitan pisteitä eli legopalikoita jonnekin.

Maiseman keskeltä katsoo valkoinen peura

Mikkelin taidemuseossa on esillä useita teoksia, joissa Heimosen ajatus maiseman laajuudesta tulee hyvin esiin. Tilan tunnetta korostaa yksityiskohdaksi maalattu eläin, esimerkiksi valkoinen peura tai musta biisoni.

– Kuvassa voidaan luoda illuusio päättymättömyydestä ja jatkuvuudesta. Se tunne, kun katsoo vuoren laella maisemaa ja fiilistelee sitä, miten iso tila tai taivas on. Tämän näyttäminen onnistuu parhaiten silloin, kun siellä on eläin mittakaavana. Kaikki muu järjestyy pienen detaljin mukaan.

Maisemien symmetrisyys on Heimoselle tärkeää.

– Niissä on kaikissa se tunne, että se ei ole sattumanvaraista, vaan maisema syvenee tai levenee jonnekin päin.

"On helpompi tulkita työtä, kun siellä on eläimiä"

Eläimiä on nähty Heimosen teoksissa yli kymmenen vuoden ajan. Edelleen hän maalaa myös teoksia, joissa eläin on maalauksen suurikokoinen keskushahmo. Oli eläin suuri tai pieni, se symboloi ihmistä.

– Tai ainakin niitä esitetään suhteessa toisiinsa tai taustaan kuin ne olisivat ihmisiä. Olen kokenut, että on paljon helpompi nähdä siellä eläimiä ja sitä kautta tulkita työtä, kuin jos siellä olisi ihmisiä. Siitä tulisi ihan banaali ja onneton. Eläimet tuo siihen jotain muuta, Heimonen selittää.

Ateljeen seinällä riippuu teos Kuninkaiden laakso, jossa kaksi villakoiraa katsoo toisiinsa sydämenmuotoisen portin sisällä.

– Ei mulla ole hyvää selitystä sille, miksi siinä on villakoiria. Kyse on tavasta esittää aihe niin, että siihen tulee jokin yllätysmomentti mukaan. On tärkeää, että siinä on puunattu lemmikki. Se on portti, josta tuossa mennään, mutta siellä ei ole villieläimiä.

Heimonen rinnastaa maalaamisen muistamiseen

Mysteerit ja unet kiehtovat Heimosta. Maalaaminen on hänelle intuitiivinen prosessi, jossa ammennetaan alitajunnasta jotain kauan sitten unohtunutta.

– Parhaassa tapauksessa tällaiset maalausprosessit johtaa lopputuloksiin, jotka on yllätyksiä. Sieltä voi syntyä jotain sellaista, että itsekin on epävarma, että mitä ihmettä tämä tarkoittaa ja mihin tämä on johtanut.

Näissä tapauksissa maalaaminen on Heimoselle muistamista.

– Alitajunnan puolelta noukitaan ja kaivetaan elementtejä, jotka tuodaan tietoisuuden puolelle. Tässä muistamisen mielikuva on paras, johon olen pystynyt. Sitä voi verrata myös arkeologiaan. Asiat on pölyttyneet ja hautautuneet hiekkaan ja ne kaivetaan sieltä esiin. Se on aarteen etsintää.