Rasittava tapa vai normaali nykyajan kotkotus – kännykkää näpytellään jatkuvasti töissä

Saako kaupan myyjä viestitellä työaikana kavereilleen omalla kännykällään? Voiko työnantaja kieltää omat puhelimet työajalla? Osa työntekijöistä ei enää osaa olla hetkeäkään ilman kännykkää. Joidenkin mielestä se on aivan normaalia.

ilmiöt
Kahvilan myyjä käyttämässä kännykkää.
Mikko Kuusisalo / Yle

Työaika on nimensä mukaisesti työaikaa. Työnantajalla on oikeus valvoa, mitä työajalla puuhataan. Työhaastattelussa jokainen voi kysyä, sallitaanko oman kännykän käyttö työajalla chattailuun, somessa vierailuun tai henkilökohtaisiin puheluihin. Harva kehtaa.

– Lähtökohtaisesti oman kännykän käyttö ja kaikki, mikä ei liity työntekoon työajalla, on kiellettyä. Työantaja voi kieltää kännykän käytön ilman eri perustetta, sanoo SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto.

Kännykän yksityiskäyttö työajalla voi johtaa varoitukseen. Varoitus tulee silloin siitä, että työasioita, kuten asiakaspalvelua, laiminlyödään kännykän vuoksi. Esimerkiksi Saksassa kännykän käytöstä on jo oikeuden päätöksiä. Niissä kännykän aktiivinen ja myös passiivinen käyttö on katsottu työajalla kielletyksi.

Suomessa näin pitkälle ei ole vielä menty, mutta viitteitä tunnelman kiristymisestä on.

”En usko, että tullaan hetkeen sallimaan”

S-ryhmän Osuuskauppa Hämeenmaan henkilöstöjohtaja Susa Nikulan mukaan nuoret työntekijät ovat fiksuja, mutta eivät silti aina ymmärrä, miltä kännykän näplääminen palveluammateissa näyttää ulospäin.

– Meillä on selkeä linjaus, että oman henkilökohtaisen kännykän käyttö on kielletty. Sitä ei saa pitää edes mukana, Nikula sanoo.

Osuuskauppa Hämeenmaalla on reilut 3 000 työntekijää. Viimeisen kolmen vuoden aikana on kännykän käytöstä annettu kaksi varoitusta. Varoitukset ovat olleet seurausta toistuvista huomautuksista. Usein tulee yksittäisiä tilanteita, joissa esimiehen pitää huomauttaa yhdessä sovituista pelisäännöistä. Yleensä asia on sillä selvä.

– Tätä pitää ihan painottaa työntekijöille. Meillä tämä asia käydään läpi perehdyttämisen yhteydessä. Se lukee meillä ohjeissa ja kerrotaan perehdyttämisen yhteydessä vielä ihan suullisestikin.

S-ryhmässäkin kukin saa tauoillaan soitella ja viestitellä, minkä aistit kestävät. Työajalla ei kuitenkaan hoideta kännykällä edes omia lapsia.

– Työpaikan puhelinnumeron saa antaa kotiin. Siihen saa soittaa, jos jollakin on hätä. Mutta kännyköitä ei sallita. En usko, että tullaan hetkeen sallimaan, henkilöstöjohtaja Susa Nikula sanoo.

”Miksi puhelin on niin paha?”

Palvelualojen ammattiliiton (PAM:n) nuorisovaliokunnan puheenjohtaja Eveliina Reponen on töissä kaupassa. Hänen mukaansa kännykkäkiellossa nykyaika ja entinen ovat pahasti ristiriidassa.

– Tämä on ikäpolvikysymys. En usko, että yksikään nuori asiakas, joka näkee toisen nuoren käyttävän kännykkää, näkee sen pahana. Laajempi kysymys on, olemmeko nyt sellaisessa yhteiskunnassa, jossa täytyy koko ajan olla tavoitettavissa. Jos olemme, niin silloin pitää myös olla. Käyttäväthän nuoret jo koulussakin kännykkää, Reponen sanoo.

PAM:n nuorisovaliokunta pohtii palveluammattien kuvioita nuorten työntekijöiden vinkkelistä. Eveliina Reponen haluaa kysyä työnantajapuolelta, miksi ihmisten tavoitettavuutta pitää rajoittaa? Fiksu nuori työntekijä osaa kyllä irrottaa katseensa luurista heti, kun asiakaspalvelutilanne sitä vaatii.

– Jos pitää kännykkää äänettömällä taskussa omana turvanaan, niin ei se ole yritykseltä pois. Me asiakaspalvelijat olemme ainutlaatuisella alalla, jossa se nähdään kielteiseksi. Miksi se puhelin on niin paha? Haluaisin tarkat perustelut. Nuorten on helpompi ymmärtää asia, jos se perustellaan kunnolla.

Reposella on valmiina vertauskin.

– Ennen taustalla soi radio, josta kuuli välillä uutisia. Ei se ketään haitannut. Nyt niitä käydään välillä katsomassa kännykästä.