Matti Virtanen: Jo riittää!

Ympäripyöreiden vaalilauseiden tilalle kaivataan täsmähyökkäyksiä pahimpia kilpakumppaeita vastaan. Bloginpitäjä tarjoaa puolueille ilmaisia neuvoja.

Matti Virtanen
Matti Virtanen

Mainostoimistot ovat viime vuosikymmeninä onnistuneet keksimään puolueille toinen toistaan mitäänsanomattomampia vaalilauseita, minkä seurauksena äänestysprosentit ovat romahtaneet.

Palatkaamme viattomuuden aikaan, vuoden 1948 eduskuntavaaleihin. Tuolloin vaalilauseita ei ollut vielä pilattu yleispoliittisella mielikuvabrändäyksellä, jossa tärkeintä on ettei kenellekään tule paha mieli.

Sosiaalidemokraattien ”jo riittää” (siirryt toiseen palveluun) oli suunnattu puolueen pääkilpailijaa eli kommunistien johtamaa SKDL:ää vastaan. Vehkeily Suomen yhteiskuntajärjestelmän kumoamiseksi oli saatava loppumaan; taistelu porvareita vastaan sai hetken odottaa.

Samoissa vaaleissa keskusta eli Maalaisliitto hyökkäsi pahinta kilpailijaansa kokoomusta vastaan julisteella, jossa talonpojan nyrkki lepää (siirryt toiseen palveluun)Raamatun ja Suomen lain päällä. ”Näihin nojaa Maalaisliitto”. Arvokonservatiivinen julistus ei saanut olla kokoomuksen yksinoikeus.

Keskittyminen lähitaisteluun kannatti. SDP ja Maalaisliitto voittivat vaalit.

*Juuri nyt on aika *ottaa oppia 66 vuoden takaisista voittajista. Tarjoamme tässä puolueille ilmaiseksi vaalilauseet, joilla on todennäköisesti saatavissa paras mahdollinen äänisaalis ensi huhtikuun 19:ntenä.

Periaate on siis se, että jos jotain on kateissa, niin sitä kannattaa etsiä sieltä, minne se on kaikkein todennäköisimmin kadonnut. Eli rohkeasti vain naapurin laarille!

Ensin muistutukseksi yhteenveto kevään 2011 iskulauseista, vaalituloksen mukaisessa suuruusjärjestyksessä.

Kokoomus: ”Vain menneisyyttä ei voi muuttaa”

SDP: ”Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta”

Perussuomalaiset: ”Äänestä hyvä Suomi”

Keskusta: ”Asiaa”

Vasemmistoliitto: ”Toimeentulon puolesta”

Vihreät: ”Uusi Suomi”

RKP: ”Rikkaamman Suomen puolesta”

Kristillisdemokraatit: ”Koti, uskonto, isänmaa – tästä on kyse”

No niin, lakatkaa nauramasta. Otetaan uusiksi.

Kokoomuksenpäävastustaja on keskusta, jonka puheenjohtaja vetää yritysmyönteistä biotalouslinjaa. Hyvä vaalilause kokoomukselle olisi siis: ”Lisää yritystukia maaseudulle!”

Demareiden on suunnattava hyökkäyksensä perussuomalaisiin, ja se sujuu parhaiten lauseella: ”Suomalainen mies vastaa kymmentä naista!”

Perussuomalaisten sopii myös skarpata; jytky tuli harvinaisen lötkyllä vaalilauseella. Ministerinsalkuista muiden suurten kanssa kilpailevan puolueen uusi iskulause kuuluukin seuraavasti: ”Konsensushallitus hinnalla millä hyvänsä!”

Keskustan kannattaa kalastaa sekä perussuomalaisten että kokoomuksen vesillä. Ainakin Iivisniemestä ja Westendistä voisi lähteä mukavasti ääniä sloganilla: ”Espoosta mallia koko Suomelle!”

Vasemmistoliitto on viime aikoina kilpaillut lähinnä nuorista ja vihreistä äänestäjistä, mutta unohtanut päivittää retoriikkansa. Entistä toimivampi vaalilause olisikin: ”Tuulimyllyillä Venäjää vastaan!”

Vihreät tunnetaan kokoomuksen puisto-osastona, ja heillä olisi paljon varastettavaa pääministeripuolueen vihersiivestä. Tätä Uusi Suomi -taktiikkaahan puolue yritti jo viime eduskuntavaaleissa, mutta nyt otamme version 2.0: ”Sinivalkovihreä Suomi”.

RKP:n on valitettavasti tyydyttävä houkuttelemaan kaksikielisiä ja heidän puolisoitaan sekä muita vähemmistöjä, koska varsinaisia liberaaleja ei enää ole. Vaalilauseeksi käy: ”Suopunkivähennystä korotettava!”

Kristillisdemokraattien ongelma on, että kristittyjen määrä Suomessa on vähenemään päin. Muslimeja sen sijaan on entistä enemmän, joten uusia ääniä on saatavissa vaalilauseella: ”Hizbollah – Jumalan puolue”.

Pienpuolueista on vaikea sanoa tässä vaiheessa mitään, koska emme vielä tiedä, ketkä kaikki asettavat ehdokkaita. Yleisohjeeksi kuitenkin käynee, että kannattaa kannattaa ja vastustaa sekä kapitalismia että sosialismia, liberalismia ja konservatismia samanaikaisesti. ”Vaihtoehto vaihtoehdoille” voisi olla aika vetävä vaalilause.


Loppukaneetti: Vuoden 1948 vaalit olivat SDP:lle loppujen lopuksi Pyrrhoksen voitto. Se muodosti yksin vähemmistöhallituksen, joka istui K. A. Fagerholmin johdolla vain puolitoista vuotta. Sen jälkeen alkoi Urho Kekkosen kausi.

Jos sinipunayhteistyö SDP:n ja kokoomuksen kesken olisi jo tuolloin ollut mahdollista, niin kuka tietää, ehkä Fagerholm olisi voittanut Kekkosen myös 1956 presidentinvaaleissa. Se olisi todennäköisesti selkeyttänyt Suomen asemaa länsimaana.

Matti Virtanen
Kirjoittaja on A-studion toimittaja