"Lentokoneellinen suomalaisia, ja heistä kolme auttoi" – verenluovuttajan karu lomamuisto

Margetta Ala-Krekola luovutti verta Meksikon-lomallaan, kun iäkäs mies loukkasi päänsä rannalla. Paikallisessa sairaalassa ei ollut verta, joten sitä pyydettiin kaikilta suomalaisilta matkailijoilta. Vain kolme heistä halusi auttaa.

Kotimaa
Verenluovutusta
Pekka Havukainen / Yle

Margetta Ala-Krekola on luovuttanut verta säännöllisesti 70-luvun alusta lähtien.

– Se oli aika samanlainen tapahtuma 70-luvullakin. Samalla tavalla pistettiin suoneen ja otettiin pussi, mutta silloin ei ollut sähkökäyttöistä heijauslaitetta. Hoitaja vain hölskytti pussia, että ilmat ja sakat pois, Ala-Krekola muistelee.

Vuosien varrelta mieleen on jäänyt yllättävä verenluovutus Meksikon-matkalla. Ala-Krekola oli Meksikossa tapaamassa vaihto-oppilaana ollutta tytärtään, kun samalla lennolla matkustanut mies loukkasi pahasti päänsä rannalla.

– Kaikille suomalaisille matkailijoille tuli pyyntö, että voisimmeko tulla luovuttamaan verta. Meksikossa ei ole veripalvelusysteemiä. Verestä maksetaan tai ainakin veren saaminen maksaa.

Maassa oli silloin kirkollinen juhla-aika eikä sairaaloissa ollut yhtään luovutettua verta.

– Meitä oli lentokoneellinen ihmisiä, ja vain kolme lähti auttamaan. Kenelläkään ei ollut edes samaa veriryhmää kuin miehellä. Onneksi meidän veremme pystyttiin silti käyttämään.

Kiitokset paluulennolla

Päänsä loukannutta miestä hoidettiin turisteille suunnatussa sairaalassa. Lomailijat matkustivat verenluovutukseen linja-autolla.

Luulimme, että menisimme johonkin alkukantaiseen höskään. Sairaala olikin todella upea.

Margetta Ala-Krekola

– Siinä vaiheessa aloimme miettiä, että apua, me olemme tällaisessa maassa. Luulimme, että menisimme johonkin alkukantaiseen höskään. Sairaala olikin todella upea. Lattiasta pystyi peilaamaan oman kuvansa.

Mies jäi kuin jäikin henkiin.

– Saimme kiitokset paluulennolla. Miehen vaimo oli laittanut terveisiä, että mies oli selvinnyt. Sairaalaan hän jäi, mutta parani.

Ala-Krekola käy luovuttamassa verta Kouvolan Kuusankoskella yhdessä työkaverinsa kanssa. Rima jättää luovutus väliin on korkealla.

– Kun kutsu tulee, niin pitää olla todella pätevä syy olla tulematta. Se ei riitä, ettei viitsi. Verenluovutuksesta tulee fyysisesti hyvä olo ja henkisesti vielä parempi, kun voi auttaa.