Karl Kraus: Myrkyn käyttöohje

Karl Kraus oli satiirikko. Hänen pilkkansa ja ivansa kohteina olivat mm. byrokratia, oikeuslaitos, puolueet, kirkko ja armeija. Vaikka Karl Kraus kirjoitti aforisminsa sata vuotta sitten, ovat monet niistä kestäneet hyvin aikaa, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

aforismit
Karl Kraus: Myrkyn käyttöohje
Karl Kraus: Myrkyn käyttöohjeIntokustannus

Soihtu on joko kannettava tai paikallaan poltettava valaistusväline mutta sillä on myös symbolinen merkitys valon tuojana. Soihtu-nimisiä lehtiä on Suomessakin ilmestynyt vuosikymmenien kuluessa useita ja ilmestyy tänäänkin. Kansainvälisesti tunnetuin Soihtu-lehti oli vuosina 1899 – 1936 Wienissä ilmestynyt saksankielinen Die Fackel. Sen perustaja oli bööminjuutalainen Karl Kraus, joka kirjoitti yksin lehteä viimeiset 27 vuotta. Hän toimitti ja kirjoitti väriltään punaista lehteään kaikkiaan 922 numeroa, yhteensä melkein 20 000 sivua. Lehden levikki oli enimmillään 40 000 ja sen koko vaihteli parista sivusta yli 400 sivuun.

Karl Kraus eli vuosina 1874 – 1936 ja kirjoitti laajan kirjallisen tuotantonsa omassa lehdessään. Kraus kokosi teksteistään erillisiä teoksia mm. kolme aforismikokoelmaa, joista Juhani Ihanus on koonnut laajan valikoiman nimeltään Myrkyn käyttöohje. Se ilmestyi äsken Into-Kustannuksen Pilke-sarjassa. Aforismien lisäksi kirjassa on Ihanuksen kirjoittama biografia Krausin elämänvaiheista ja laaja essee nimeltään Karl Kraus, sanafetisisti.

Paperitehtailijan poika

Karl Kraus oli varakkaan paperitehtailijan poika. Isä tuki poikaansa antamalla paperia lehden painamiseen. Isän kuoltua sai Kraus perinnön, joka takasi hänen taloudellisen riippumattomuutensa. Kirjailijana Karl Kraus oli satiirikko. Hänen pilkkansa ja ivansa kohteina olivat mm. byrokratia, oikeuslaitos, puolueet, kirkko ja armeija. Hän hyökkäsi kirjoituksissaan porvaristoa ja sen korruptoituneita arvoja ja institutioita vastaan.

Karl Kraus ei harjoittanut satiiriaan pelkästään kirjoituksissaan vaan piti myös kaikkiaan 700 tekstiensä julkista luentatilaisuutta vuodesta 1910 alkaen. Enimmillään nämä tilaisuudet vetivät tuhansia kuulijoita ja innostus oli valtava. Koska Krausin oma talous oli turvattu, lahjoitti hän luentatilaisuuksiensa tuoton hyväntekeväisyyteen. Varoja jaettiin lasten, vammaisten, orpojen ja sodan uhrien tukemiseen sekä vähävaraisten kirjailijoiden avustamiseen.

Juhani Ihanus kirjoittaa esseessään, että Kraus rakasti sanoja ja kieltä. Hän oivalsi miten suuri valta sanoilla oli jo sata vuotta sitten, jolloin lehdistö alkoi saada enemmän lukijoita. Sanoilla saattoi tehdä vaikka mitä. Ihmiset sai nauramaan ja itkemään tai uskomaan mitä tahansa. Kraus seurasi läheltä 1. maailmansodan propagandaa mutta näki myös Hitlerin ja hänen kannattajiensa valtaannousun. Hän varoitti lukijoitaan Hitleristä jo vuonna 1923.

Nationalismin vaarat

Vaikka Karl Kraus kirjoitti aforisminsa sata vuotta sitten, ovat monet niistä kestäneet hyvin aikaa. Toki hänellä on vanhakantaisia näkemyksiä miehen ja naisen välisistä suhteista mutta hän arvosti naisen tasa-arvoa myös seksuaalisuudessa kuten seuraavissa aforismeissa:

Moraalinen vastuu puuttuu mieheltä, kun hän vaatii sitä naiselta.

Pidättyminen kostautuu aina. Jossakussa se saa aikaan märkärakkuloita, toisissa seksuaalilakeja.

He tuomitsevat, jotta heitä ei tuomittaisi.

On jo aika, että lapset valistavat vanhempia sukupuolielämän salaisuuksista.

Kauneus katoaa, hyveellisyys pysyy.

Karl Kraus eli ison osan elämästään monikansalli_s_essa Itävalta-Unkarissa, jossa nationalismi pysyi piilossa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin hänen kotimaansa hajosi moneksi kansallisvaltioksi, alkoivat nationalismin sotaisat ja kielteiset puolet korostua. Monissa aforismeissaan Kraus kirjoitti nationalismin vaaroista. Viimeisessä kokoelmassaan Öisin vuodelta 1918 hän kirjoittaa sodanvastaisesti ja nostaa esiin sodan mielettömyyden kuten seuraavassa.

Sota on ensin toivetta, että itsellä menee paremmin, sen jälkeen oletusta, että toisella menee huonommin, sitten tyytyväisyyttä siitä, että toisella ei myöskään mene paremmin, ja sen jälkeen yllättyneisyyttä siitä, että kummallakin menee huonommin.

Karl Krausin Myrkyn käyttöohje on ehdottomasti tutustumisenarvoinen aforismikokoelma.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja